perjantai 24. joulukuuta 2010

Ote reissutytön päiväkirjasta




”…Luang prabang oli ihan kiva kaupunki, aika pieni tosin ku osattiin siellä suunnistaa ilman karttaa ja kompassia. Markkinatki siellä oli ja ihan kiva ku Eetu ei kerenny hermoilemaan niin paljoa nimittäin senverran pienemmät tilukset oli. Kun aikasemmin markkinoilla sillä oli tapana –kröhm- hermoilla. Miehet! Nähtiinpäs muuten sielläkin norsu, ei tosin baarissa niiku viimeks mut sellanen kulkue oli järkätty cityyn että huh. Siinä muuten oli jos jonkunverran kulkijaa/soittajaa/tanssijaa/elukkaa!Miehän sanoin että sieltä tulee joko kuningas tai norsuja ja koko kylä oli kattomassa, ainakin. Muutama päivä siellä, lepii ja pyykitki saatiin pestyy. Ruoka maistu ihan hyvin, yllätys? Pizzaakin ois kovasti ollu tarjolla ym skandinaavisia hienouksia. Ja ainiin, olihan siellä myös patonkeja ja viinejä ja suklaakroisantteja ja ranskalaisia. Siis ihmisiä, ei perunoita. Outoa miusta. Parasta siellä oli kyllä ne hedelmäshaket eli sheikit eli pirtelöt ja oreo-keksit, nam!

Lauantaina lähdettiin Vang viengiin minibussilla. Ja voi herranjestas se tie oli enemmän mutkalla ku ihmisen suoli mahassa, paitsi miun. Matkalla näkyi upeita maiselmia jos niitä ehti katella kun piti aika kovasti keskittyä siihen, että aamupalaks nautittu banaani ei kiipee ruokatorvee pitkin ylös..yäk. Ja Eemeli vaan täytteli hymyssä suin sudokua ku sai 5 pallon vaikeusasteisen ristikon valmiiks. Taas.

Perillä katseltiin vähän eka paikkaa ja asetuttiin sitten ihan hienoon kämppään aika alkupäähän kaupunkia. Pieniä ihmisiä ja pieniä koiria oli. Kävelymatkan päässä meistä oli se kuuluisa joki, jonka läpi se kuuluisa tuubaus tapahtuu. Kaupunki oli pieni ja katujen jokaisessa raflassa pyöri länkkäreiden suosima Family Guys tai Frendit, ihanaa..Mut maisemat oli aika hienot! Rantapulevardille syömään niinkun ilmeisesti kylän kaikki muutkin turistit. Maha oli jotenki kippee ni ei kehannu kauheesti riekkua yömyöhään kylillä..molemmilla..

Tuubailussakin käytiin ja kyydit oli kyllä huisit!Välillä meinattiin vaan osua kiviin ja puihin ku virta vei mukanaan, mutta välillä vaan nautiskeltiin maiselmista ja oluista matkalla. Sielä tuubailussa joku saattaa sitä jokivettä varmaan juoda vahingossa yhtä paljon ku alkoholia. Myö ei. Paitsi vähän. Sai sieltä joenvarsibaareista myös muutakin, ni voi olla vaikka symbioosissa sitte männyn kanssa. Niin ja jäi miun paitaki sinne veden syövereihin ku putos kyydistä kuohuissa, dääm. Onneks oli aika lämpönen keli ni ei paleltanu, nimittäin yhtään!

Viikonloppu ja maanantai meni muuten mukavasti. Siellä oli jotenkin lämpimämpää ku luangprabangissa. Käytiin vähän ostoksilla ni Ediki sai nyt sellaset shortsit mitkä sille mahtuu!Tiistaiaamuna kukonlaulun aikaan lähti bussi kohti Vientianea ja täällä sitä nyt ollaan, ihan pääkaupungissa. Saakohan sitä joulumieltä ostettua täältä jostain?...”

”..Ei saanu joulumieltä pääkaupungistakaan, mutta hyvät aamujumpat heti ekan yön jälkeen. Joen varsipromedaalilla oli kovin hienoja kuntosalilaitteita wow, joissa pysty jumppaamaan kuka vaan. Se päivä oli muutenkin kiva kun käytiin museossakin ja ostarilla ja illalla käytiin vielä keilaamassa. Kaks yötä ku sielä oltiin ni lähettiin eteenpäin matkustamaan Thakhekkiin. Linja-auton täytti eka paikalliset torimyyjät ja 5min ajan bussissa oli enemmän patonkeja, limuu, lihaa, kananmunia, purkkaa yms enemmän ku porukkaa. Sit kyytiin napattiin jonkunverran enemmän populaa mitä penkkejä oli niin hätäkeinotkeksii!Laoslaisissa matkustusvälineissä ilmesesti on tapana kuljettaa ylimääräisiä muovituoleja niille matkustajille kelle ei riitä istumapaikkaa. Niin ne töröttää siinä käytävällä. Ja mukavinta tuossa matkassa oli se, että oltiin Eetun kaa aika valkosia ihmisiä varmasti paikallisten mielestä, kun bussissa hampaattomat purutupakkamummot tuli silittelemään meijän ihoaja, jeba!Niillä oli jotain lehtiä ja rasvaa suussa ja niitä ne sitten pureskeli huulet punaisina jostain mönjästä, hyi.

Nyt ei muuta ku

HYVÄÄ JA LÄMMINTÄ JOULUA KAIKILLE!!..”

torstai 16. joulukuuta 2010

”Ei se ollutkaan papu.”

11.12 @ Chiang mai. Saavuttiin yöllä n.klo 05 ja hurautettiin Winner Inn hotelliin, josta oli huoneet otettu kahdeksi yöksi. Oikeastaan saimme yhden  extrayön, koska saavuimme sopivasti yöunille. Chiang mai on sopivasti kohtuullisen kokoinen kaupunki Bangkokiin verrattuna ollen silti Thaimaan toiseksi suurin kaupunki. Hotelli sattui olemaan erittäin hyvä, vaikka kukko herättikin joka aamu hieman omaperäisellä paikallisella korostuksellaan.

Päivät 11. ja 12. menivät kaupungin katuja mittaillessa ja markkinoita kierrellessä, joihin allekirjoittaneella meinasi palaa kohtuu huolella kiinni. Ei mitään ostettavaa, jeesus-paljon ihmisiä ja monta monituista katua. Chiang maista tuli ostettua viimein toinen rinkka, joten reppujen roudaaminen loppui tähän,stop. Käytiin myös katsastamassa muutamat muay thai matsit. Otteluiden heikohko taso ei ainakaan parantanut tyttöbaarien ympäröivän stadionin atmosfääriä.
Reissutyttö

VAROITUS!!
Syödessäsi thaimaalaista ruokaa kannattaa varmistua mikä vihannes milloinkin on kyseessä. Esimerkiksi pienen chilin luuleminen pavuksi aiheuttaa silmien vesittymistä, hengen haukkomista ja jääteen runsasta kulutusta. Tämä nyt vain esimerkkinä.

13.12. Pakattiin rinkkat suuntana pohjoinen. Bussiasemalta liput Chiang raihin, jossa ei juuri nähtävää ollut pl. markkinat. Olimme siellä tosin vain pimeän aikaan, millä voi olla hyvinkin vaikutusta. Majapaikkaa etsiessä osuimme kahteen muuhun reissaajaan, jotka olivat jo yrittäneet majapaikkoja kartoittaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäinen eteen sattunut maja sitten napattiin huokeaan 200 bahtin hintaan. Käytiin syömässä, katsastamassa kaupunkia, länkkärikahvilassa ja markkinoilla syömässä. Ensimmäinen ruoka valinta ei juurikaan suuria vatsojamme täyttänyt, josta johtuen pari muuta ruokaa.

14.12. Klo 6.30. bussissa matkalla kohti Chiang Khongia ja Thaimaan ja Laosin välistä rajaa. Matkan varrella olot eivät päätä huimanneet. Elämää ei sen enempää, lauloi joku. Tuk-tuk rajalle, Thaimaan rajamuodollisuudet ja vene kohti mighty Mekongin yli siintävää Huay Xaita. Laosin puolella huonolla kurssilla dollareita rahanvaihtopisteestä ja visa on arrivalit hintaan a 35$. Vielä slow boat liput Kohti Luang Prabangia. Satamassa ylihintainen patonki evääksi ja matkaan. Ensin vene oli ahdettu täyteen ettei juuri istumaan mahtunut. Onneksi toinen  vene lähti matkaan myös ja istumapaikkojakin alkoi löytyä, vaikka suosittelen kyllä kaikille paikan ottamista kannelta, jossa mahtuu levyttelemään ja liikkumaan. Myöskään se tyynyn mukaan ottaminen ei ole yhtään huono idea.

Veneessä näimme reissun toiset suomalaiset sitten Bangkokin. Viiden jälkeen oltiin matkan puolivälissä, Pat Bengissä, jossa majoituimme perheen pyörittämään guest houseen. Suomessa oli vuodepaikkoja myytäessä paljon opittavaa, sillä kauppaajat tulivat tauluineen veneisiin, kun vielä odotimme rinkkojamme ruuman syövereistä. Pikkusiskon johdolla majapaikalle. Päivän mentyä patongilla, parilla banaanilla ja sipseillä, menimme nauttimaan heti äidin valmistamia pöperöitä. Paikan pikkukissoista yksi otti minut sydänystäväkseen ja oli pyrkimässä koko ajan syliin kesken ruokailun. Kalliit, mutta reissun parhaat murkinat evästettyämme, lähdimme katsastamaan kylää. Viiden minuutin jälkeen sähköt katkesivat jo toistamiseen ja päätimme painua unten maille, sillä kuutamon ja tähtien valaistus ei hirveästi auttanut tutustumisretkeä. Sänky oli kova kuin…ja generaattori huusi ikkunan ulkopuolella, että kylä saisi taas sähköä. Tämä ei kuitenkaan juuri vaikuttanut unen saantiin.

15.12. Aamulla Asta ilmoitti ettei mainostettua kuumaa vettä suihkusta tullut. Informoin häntä laittamaan veden lämmittäjään virran, jos siitä olisi apua. Kuonat pestyämme suuntasimme ostamaan eväät venematkan toiselle päivälle, jonka päätepysäkkinä olisi pohjois-Laosilainen kaupunki nimeltään Luang Prabang. Astalta kannattaa kysyä paikan nimen lausumisesta. Saavuttuamme ekan kohtuullisen guest housen valloitus ja aterialle, josta löytyi myös ampiainen. Tarjoilijat olivat erittäin pahoillaan ja kummastelivat ettei ruokaa tarvinnut vaihtaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Käytiin vielä oluet nauttimassa kaupungin toisella puolella virtaavan Nam Khan joen varrella ja olimme valmiita nukkumaan. Olihan kello jo kymmenen illalla. Muutama päivä tod.näk. tullaan lepäämään täällä Luang Prabangissa ennen siirtymistä tuubailun pariin Van Viengiin.

Nakkipiilokin on lisätty aikaisempaan tekstiin..

lauantai 11. joulukuuta 2010

Hellou, massa-aaaaaa-ge!!

8.12. Bangkokkiin saavuttiin tyylikkäästi 2h myöhässä, kun Pariisiin iski lumimyräkkä,nice…

Bangkokissa nenään hiipi sille ominainen kuuma hmmm..tuoksu. Päivä meni seikkaillessa majapaikkaa kohti, joka osoittautui ihan päteväksi hintaansa nähden (n.9€). Varausta ei meinannut löytyä millään ja pitikin näytellä mailista vahvistusta @ HIGH-SPEED-INTERNET. Huoneessa olikin ilmastointi, vaikka tuulettimellinen huone tuli tilattua. En valita.

9.12. Herättiin ajoissa ja hurautettiin mittarilla MBK:n. Shopping,shopping,shopping,kuponkiraflasta eväät,more shopping… Käytiin myös varakkaamman väen Siam Paragonissa ja Siam Centerissä. Skytrainilla muutama pysäkin väli ja Lumpini Parkiin. Paikallisesta S-marketista jotain pikkueväitä. Illan jo hämärtyessä puistoon, missä olisi sirkustreenit käynnissä jotain tapahtumaa varten. Lammessa olevat kalat vaikuttivat kohtuullisen nälkäisiltä. Hetken levähdettyämme lähdettiin kävelemään ja jossain vaiheessa oli tarkoitus napata taxi-meter ja painella kämpille. Poliisisedät oli ohjaamassa liikennettä ja kerettiin just tien yli ennen kuin liikenne stopattiin ja joku nähtävästi tärkeä kaveri paineli autosaattueineen ohitse. Oisko ollu kunkku, tai joku. Kämpille mennessä poistin vielä uudet läpyt kojusta, ku apina-läpyt MBK:sta osoittautuivat liukkaammiksi kuin Selänne luistimilla ja apinan kuva oli ikuistunut jalkapohjaani.
Nakkipiilo MBK:n tapaan

10.12. Kamat kasaan, check-out ja tarkotuksena aamiaisen kautta ostamaan junaliput yöjunaan Chiang maihin. Aamupalaan kuului pari vessareissua ja pari Imodiumia. Asta söi kyllä hyvällä ruokahalulla. Lippuja ei Chiang main junaan kuitenkaan enää ollut, kun pe on joku paikallinen pyhä ja kaikki menossa kuulemma kotiin käymään. Otettiin sit bussitiketit ja huomenissa pitäs olla viiden aikoihin paikalla. Bussia odotellessa pyörähdettiin tuk-tukilla kattoo muutamat temppelit ja pukuliikkeet. Hintaa 10 bahtia. Ja saihan meidän kuljettaja tietysti pari litraa polttoainetta. Nyt jos kohta unille ja blokauksen julkaisua sitten suurelle yleisölle @ Chiang mai.

Thank you, sir!!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Resan börjar..

Nyt ollaan matka aloitettu ja jonkun muotoisia läksiäisjuhlia on vietetty jopa tarpeeksi. Tämän päivän ohjelmaan kuuluu seuraavaa:
  •  Jns-Kitee @ VR
  • Kitee-Helsinki @ J-M

 Huomenna jatkamme alkaen 07.35 kohti Pariisia, jossa päivän viettyämme ja toppatakkien lahjoituksen jälkeen hurautamme enkelten kaupunkiin. Perillä pitäisi olla keskiviikkona joskus päivällä paikallista kellonaikaa. Toivottavasti huomenna ei puhalluta.

Mitenkähän monet villasukat joulupukki on ajatellut tuoda? Ohjaileeko meitä joku toisesta maailmankaikkeudesta? Mikähän tähän auttas? Saiskohan yöllä unta, jos nyt nukkus? Jos sais pizzan niin mitä täytteitä ottasit? Saiskohan tuosta hultoasemalta limpparia?

Siinä kysymyksiä, jotka ovat ajankohtasia tämän päiväisellä matkalla. Jokohan huomenna jännittää? Sen tiiän ettei ainakaan harmita. Asta ei pysty kuulemma kirjottamaan nyt. Liekkö sairas tai jotakin. Seuraavassa postissa sitten kuva tekstillä JUNTIT IN PARIS.

Saa nähdä joutuuko huomenna vielä lennon varaamaan ennen lähtöä, että pääsee kyytiin, kun Thaimaahan ei viisumeita ole hommattu ja lento Balille on juurikin 10.1. eli yli 30 päivän päästä maahan saapumisesta. Jos lippuja ei tarvii ostaa, alustava reitti menee seuraavaa reittiä - Bangkok-Chiang Mai-Laos-KamBoodza-Thailand. Joulun jälkeen jos Nöppistä ja Super-Tonia vastaan Suvalle ja siitä Koh Phayamia kohti.

Kiitos, nam!!