maanantai 16. toukokuuta 2011

6-1

Vaihto-opiskelu on kunnialla taputeltu läpi ja päivät alkavat käydä erittäin vähiin. Eräs ekonomian kurssi meinasi mennä kohtuu hilkulle tai niin ainakin peloteltiin kovin viimeisinä päivinä.

kevätjuhlissa, ei vielä häissä,

Tenttiviikko tuntui jotenkin erityisen raskaalta. Johtuneeko että on tottunut vähään vai onko muuten vaan laiska. Neljä tenttiä yhteen päivään seivasi kaikki opintopisteet kotiin. Tenttien jälkeen torstaina saimme todistukset kouraan kevätjuhlassa, jossa saimme todistaa kiinalaisten suht mielenkiintoisia lauluesityksiä. Todistusten jaossa oli perinteistä säätämistä, kun kaikki eivät paikalle, yllätys, saapuneet ja kuullunymmärryksessä hieman jakajilla ongelmaa, niin saimme todistuksia keskenämme vaihdella että omamme löysimme. Koska juhla- asut oli kerran päälle puettu, niissä vietettiinkin sitten koko päivä, kun Four Brothersin päivällinen hieman venähti. Loppu päivä ja hieman seuraavaakin meni iloisesti kevätjuhliessa. Perjantaina olikin sit kipee olo ja oli pakko passata makkarapaikan yhteislaulut ja Juhun lähtösoolot. Kuta olikin ollu iha tyhjä, ku joku Osama- fani oli uhannu taas baarit räjäyttää.

Juhu häädettiin asukkaista ensimmäisenä rivojen laulujensa takia heti lauantaina. Meidät häädettiin heti perään sunnuntaina. Häädön syytä en uskalla edes arvailla. Seuraavina häätövuorossa olivat pariskunta Suomen Turusta. Todennäköinen voittajakaksikko ovat hekin varmaankin jo poistuneet talosta isoveli Danin valvovan silmän alta. Joten Villa Cemara on hiljennyt, mutta vain hetkeksi.

Me, itä-rajan vahvistukset otimme ensiksi suunnan Malesiaan, jossa tötöilimme yhden päivän vailla varsinaista suunnitelmaa ja jatkoimme unien jälkeen kohti tuntematonta Kambodzaa. Phnom Penh, joka myös toimii kyseisen valtion pääkaupunkina, tarjosi kulttuuria ja historiaa suurempia annoksia kuin olemme tottuneet käsittelemään. Tai sitten asiasisältö sattui olemaan hieman raskaan puoleista nieltäväksi yhdellä pureskelulla. Pol Pot nimisen herrasmiehen johtaman punakhmeerijoukkojen aikaan saannoksia kävimme kauhistelemassa niin S-21 officella ja kuin Killing Fieldseilläkin.

S-21 office on siis vanha koulu, mistä oli sittemmin tehty vankila, missä vankeja kuulusteltiin ja kidutettiin. Vangeiksi kelpasivat kaikki sukupuoleen tai ikään katsomatta, ei myöskään tarvittu mitään syytä miksi vangittiin. S-21:ltä vankeja sitten roudattiin Killing Fieldseille missä ne teloitettiin välittömästi suuriin joukkohautoihin. Arviolta n. 20000 ihmistä kerettiin pistää hengiltä ennen kuin tämä hulluus päättyi vuonna 1979. Älytöntä ajatella että tälläisestä joukkomurhasta on vain muutama kymmenen vuotta aikaa, mutta ei siitä paljon koulun historian tunneilla puhuttu. Varmaan ei oo koululaitoksen mielestä nii tähellinen juttu.

"toimiston" sääntöjä

S-21

S-21

S-21

Killing Fields

Käytiin sitten myös jossain Royal Palacessa, missä oli kiiltäviä rakennuksia ja kansallismuseossa, missä ei juurikaan mitään mielenkiintoista. Illasta pyörähdettiin Nagaworld- casinolla. Rahaa oli mukana ja kahden kortin pokeripelitkin kuulemma pehmeitä, mutta en pöytään istunut. Liekkö asiaan vaikuttanut ettei neitsyyttään halua pienelle aasialaiselle menettää...kesällä jos lähtis Tallinnassa käymään,hehehh.

miehet oli korjaushommissa tuolla ylhäällä

Sivistyksen makuun, kun päästiin otettiin suunta kohti koko Aasian SUURINTA kulttuurinähtävyyttä. Paikkahan siis on Angkor Wat ja temppeliä on ihan omaan makuun turhan paljon, mut onhan siellä käytävä, ku muutki käy. Päivä kerettiin pyöriä ennen ku treffattin Team Åbo from Cemara. Käytiin illastamassa ja oli aamusella tarkotus mennä temppeleille. Kävi kuitenkin kehnosti ja A oli aamusella kippee, joten lähin sit yksin, ku tytötki oli menny aurinkoo kattoo jo. Sen verran voin kertoo et tuli hiukkasen kuuma kiivetessä temppeleitä, ku pidin vielä omaa suht hätästä vauhtia päällä. Olihan ne aika vaikuttavan kokosia rakennelmia. Kannattaa siellä pyörähtää, joskaan huonokuntoisille tai krapulaisille en suosittele.

Tuon näköseen jos kiipee, nii on aika kuumottava tulla alas. Pelotti.

Blogin kirjoittaminen on jäänyt taas hetkeksi, kun ei luppoaikaa ole juuri ollut.  Kuitenkin sitä löytyi, kun kämpille palatessani potilas voi hieman huonommin ja lähdimme käymään ökysairaalassa tutkittavana. Potilas ei voi ainakaan puitteita moittia, kun joutui yöksi jäämään. Kaikki kokeet otettiin ja parasiittihan se sieltä poskiontelotulehduksen kera diaknosoitiin. Onneksi on keksitty matkavakuutukset, sillä laskun loppusumma oli vaatimattomat reilut 2000$. A voi jo aivan normaalisti ja on lääkekuurilla – älkää huoliko siellä maassa, mikä pieksi Ruotsin 6-1.

kohtuulliset sairaalaruoat

Sunnuntaina päästiin viimein bussilla Bangkokiin. Illan ohjelmaan kuului jääkiekon seurausta Sports Academy- ravitsemusliikkeessä. Paikalla reilut sata kappaletta suomalaisia ja ehkä 2 ruotsalaista. Tunnelmaa oli ja palvelu pelasi. Kello oli sit jotain kuus kun pantiin maate. Mestaruuden, syntymäpäivien ja reissun lopun kunniaks otettiin vähä fiinimpi hotla pariks viimeseks yöks. N.50€/yö, jolla saa kattokuntosalin ja -poolin, ilmaset mehut ja snacksit loungessa ja huoneen, missä vessan seinä on lasia. Kelpaa, mut on kyllä ihanaa päästä Suomeen.

kätevästi näkee jos vessa varattu

Kesän suunnitelmat on vielä ihan auki, ku ei oo kummallakaa duunia, eikä oo kämppääkään. Mut asioilla on kuulemma tapana järjestyä, oon kuullu huhua. Näinköhän sitä joutuu tekemään paluun juurille, KiPaan ja Karhuun. Ompa huikeeta!!

Nyt poistun nauttimaan thaimaalaisen keittiön antimista.

XO, XO, Gossip Girl

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ain o jottai..

Ei uutisia paratiisissa. Koulua enää muutama viikko jäljellä. Vielä olisi paljon tekemistä ennen kuin lento Malesian ja Kambodzhan ja Thaimaan kautta kohti koti-Suomea lähtee. Vesipuistossa, Uluwatussa, surffaamassa, salilla, ottamassa brunaa biitsillä ja vaikka missä muualla pitäs vielä käydä. Juhliakin pitäs jossain vaiheessa keretä, ku sillä rintamalla on ollu hiljasta pienoisen vatsataudin johdosta.

Niin, kävin sairaalassa yhen käynnin, makso n.150€ ja ei löytyny verestä, eikä myöskään R:stä mitn. Eli NO MEDICINE... No kyllä tää näköjään jo viikossa helpottaa.

Good Charlotteki peru keikkansa nii viikonlopulle on vaa yhet synttärit. Jospa sitä uskaltas jo Bintangin korkata.

Alkuviikosta käytiin immigrationissa pyörimässä että saahaan vielä täällä hetki olla. Vaikka eihän turistiviisumilla saakaan opiskella. Eli rikollisiahan tässä ollaan. Huomenna pitää käyvvä maksamassa viisumin uusinta ja ens viikolla saa sitten käydä passin hakemassa. Kolme reissua vaan tarvii koko hommaan, ompa tehty helpoks.

2 1/2 weeks left in Bali, kurjaa on, nauttikaa auringosta!!!

Laitetaan jotain sekalaisia kuviaki, ku uusia ei nyt tähän hätään oo,

SIelä näkkyy Indonesia, kai..

Lovinan kämppä kolmelle hengelle


jotain kieroutuneita matkamuistoja

Pantai Olympics

Tämän hetken kuumin sarja ja A vetää sikeitä

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Terve, Asta tässä!!

Loma meni aika nopeasti ja loppuloma oli kyllä kivempi kun alkuloma. Siellä Hikkaduwassa, Sri Lankassa mieli lepäsi ja ajattelinkin, että ei blogiin tuu kauheesti kirjotusta, kunnes koitti viimeinen yö Sri Lankassa. Otettiin ihan vaan joku kämppä kun meidän piti aamulla jo puol 6 lähtee lentokentälle ni ei tarvittu yhdeksi yöksi kummosta luukkua, joten Negomboon junalla päästyämme etsimme edullisen 800 rahan yön. Noh, sitten mentiin syömään ja todettiin että meillä on aika vähän niitä Sri Lankan rahoja jälellä eikä viiti nostaa enää montaa tonnia ku lähdetään aamulla heti. Niin sitten meidän piti ruveta ihan laskemaan niitä rahoja urakalla että ne riittää ruokaan, kyytiin lentokentälle ja kämpän maksuun. Noh loppujen lopuksi tuli käytettyä aivan kaikki sen maan rahat ja viimeiset roposet käytettiin karkkeihin ja tatskapurkkaan, jesh!!

No kuitenkin selvittiin, tai ainakin melkein kun sitten käytiin illalla nukkumaan ja suihkuhommiin niin paljastui karu halvan-kämpän-kohtalo. No siis ensimmäisenä asiana voi mainita sen, että siellä wessassa oli sellainen aivan jättikokoinen ja -näköinen kilpikonna, joka melkein näyttäytymällä sai miulle aikaan sydärin. Ja toinen asia, aivan kamala asia, joka sit saikin kuin sai miule aikaan sen sydärin, eli suihkuun mentäessä ekaks ei tullu vettä mistään putkesta, ei edes hanasta. Ajattelin että voi FAK, nytkö ei pääse edes suihkuun. No vähän aikaa odoteltuani rupesi putkista tippumaan vettä. Ei siitä suihkusta kyllä paljoa tullu, joten jouduin sitten käsisuihkun varaan tyytyä. Siinä sitten pesulla ollessani huomasin, että suihkun lattialla on punaisia pieniä matoja. HYI!! mutta ei siinä vielä kaikki -> ne lisäänty vaan ne madot ka hemmetti mietin että mistä niitä tulee, kunnes kauhukseni huomasin että niitä tursuaa joka suihkureiästä ja jopa hanasta YYYYÄÄÄÄÄÄÄKK!!!!! Sain hepulin alias kohtauksen, paniikinomaisen sellaisen. Huusin äkkiä Eetun paikalle pyyhkimään miut, koska olin jo vähän saippuassa ja kauhukseni huomasin että niitä matoja oli myös miussa, hyi hemmetti en muuta voi sanoa. No siitä selvittiin kyllä mutta puistatti jonkun verran, ei tarvinnu onneks vessaan enää mennä, kummankaan, ja ovi pysyi visusti kiinni.

Mutta muuten siis oli hyvä loma. JepJep.

Ja siitä lähdettiin, Sri Lankasta yheks yöks Kuala Lumpuriin, josta shoppailtiin meille uus rinkka JesJesJes se on hieno!! Oli se myös aika kallis mutta hyvä! Yötä oltiin jo tutussa Suzies guesthousessa joka on kyllä kiva. Ihan lähellä sitä juna-asemaa ja Chinatownissa kivalla paikalla.

Mutta ehkä parasta lomassa oli se, että se loppui ja päästiin takaisin kotiin Balille. Ajatella, että tänne jo ikävöi ja se kotiinpaluu oli kyllä mahtia! Nähdä kaikki kämppikset ja olla puhtaassa kotona, voi kun kiva ja hyvä asia onkaan tuo meidän villa, Cemara villa!!

Nii-in, mukavia aikoja Balilla. Paitsi ei niin mukava asia tää koulussa istuminen, missä just tämäkin blogi syntyi...

Heippa <3

- A

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Incredible India, really?

14.3. Käytiin kattomassa Petronas- tornit ja sit leffassa Mars Need Moms kolmiulotteisena. Käytiin ajoissa nukkuu kaikki neljä kivasti pienen koiran koppiin, koska yöllä olisi lähtö lentokentälle.


15.3. Kentällä käytiin haukkaamassa vielä hieman aamupalaa ja kohti Intiaa, mikä ei ollutkaan aivan helpoin rasti. Check-in:stä ei meinattu päästä, ku pitää kuulemma olla viisumi. HÖPÖHÖPÖ!! Ei tarvinnu, niinku pienen selvittelyn jälkeen tiskin toiseltakin puolelta todettiin. Koneessa lisää unta palloon. Intiassa ei sit taas meinattu päästä maahan, ku oli unohtunu vaihtaa Intian rahoja visa on arrivalia varten. Meinas hieman jopa kuumottaa, ku ei siellä ollukkaa ATM:ää. Kävin sitten parin rajamiehen kanssa hyvinkin virallisesti HISSISSÄ vaihtamassa Malesian ringgitit ja Singaporen dolsut Intian rahoiks. Kurssi ei ollu ihan parhaimmasta päästä. Piti vielä maksaa vähän lisää sen jälkee, ku ei kuulemma ollu tarpeeks. Yritin tinkii, ei auttanu. Visat tuli maksaa muutaman kympin enempi, ku normisti, mut päästiin kuitenki reilun tunnin operaation jälkeen kuiteski maahan.

Sitten ihan hukassa ettimään metroa alias MRT:tä. Ei löytyny. Juna kuiteski löyty millä päästiin keskustaan. Juna oli vähän ku ois vankityrmässä ollu ja ovet selällään jne. Pyörittiin ihan hukassa keskustassa, ku ei uskaltanu kattoo puhelimesta karttaa et misson hotla ja karttoja ei ollu missään myynnissä. Kun viimein uskaltauduin karttaa katsomaan otimme junalla hieman takaisin päin ja suunnistelimme majapaikkaan. Sinnekkään ei päästy ensin sisälle, ku piti olla tulostettu voucher ja kopiot passeista sekä kalliista viisumeista. Sisäänkirjauksen yhteydessä jouduimme vielä maksamaan lisää, koska niitten tilille oli kuulemma tullut liian vähän rahaa, vaikka varaus oli tehty hotels.comin kautta. Pyysin vittuillakseni kuitin, jonka aion lähettää hotels.comille ja vaatia rahoja takaisin (44rp=alle 1€). Hotellihuoneessa maattiin taju pihalla pari tuntia rankasta rupeamasta johtuen. Illasta käytiin taivastelemassa Chennain lähiötä ja syömässä jotkut paikalliset riisimätöt. Kuvia ei valitettavasti Chennaista oo, koska ei yksinkertasesti kehtaa tai uskalla kuvata siellä. Voi käyvä ite kattomassa, nii tietää mitä tarkotan.

16.3. Aamulla herättiin, kun respasta soitetaan et monelta meijjän check-out on. SIIS MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Ei kai asiakas sitä päätä, eikä siitä ainakaan tarvii yheksältä aamulla soittaa huoneeseen. Hotel Chinnass – suosittelen. Huone oli kyllä ihan ok.

Lähettiin ettii kyytiä Mamallapuramiin tai Mahabalipuramiin. Sama paikka, 2 nimee, outoo. Chennainkin vanha nimi on Madras ja kadun nimeä on siellä vaihdeltu ja taloissa näkyy niiden uudet sekä vanhat numerot. Helpottaa suunnistamista huomattavasti. Central stationilta joku mies neuvo meijjät Parry’siin ja jossa meitä opasti paikallinen Jazin, joka lähti myös sit samalla bussilla Kovalamiin, ku suoria busseja ei kuulemma mene. Kovalamissa ooteltiin hetkinen ennen survoutumista Mamallapuramin bussiin. Se oli täysin bussi missä oon ikinä ollu. Tunnelma oli ihan huikee nuorten paikallisten rummuttaessa ja laulaessa kovaan ääneen täpötäydessä bussissa. Yhteensä bussimatkat Chennai-Kovalam-Mamallapuram teki 52 rupiaa, joka on myös alle euron. Kuka sano et matkustaminen on kallista??

Asta tykkää kohteesta Limppari

Käytiin tyyliin ekassa paikassa syömässä briyanit ja annettiin paikallisten ottaa muutama kuva, ku oltiin kai kohtuu valkosia. Otettiin sit pariks yöks eka guesthouse mikä löyty, Arun guesthouse tai joku.

17.3. Chillausta rankalla kädellä johtuen meneillään olevasta lomasta. En tiedä johtuuko Intiasta vai mistä, mutta oon miettiny tulevaa kesää. Näillä näkymin ois tulossa pitkästä aikaa kesä ilman pesistä, mikä on todella sääli, sillä niin hauskoja hetkiä viime vuosina Lohipoikien kanssa on tullut koettua (unohtamatta Topoa ja Kipaa). Tapa, jolla joukkueen kuoppauksesta informoitiin, tai siis ei informoitu, kävi ärsyttämään. Tämä yhdistettynä pakonomaiseen sudokun täyttöön ja Angry birdin hakkaukseen onkin aiheuttanut ylähuuleeni herpeksen.

Kastelin housuniki jossain vaiheessa

Kunhan kotiudun takaisin Balille lupaan itselleni, että etsin kesäajalle vähän töitä tai sitten keksin jotain kesäopintoja. Jyppilästä tarviis myös ettii joku kämppä ainaki kesäajaks, et jos jollakin on tiedossa joku kaksio, nii saa ottaa yhteyttä. Myös lukkarin tarpeessa olevat seurat voi ottaa yhteyttä.

18.3. Aamulla täällä herää siihen ku on helvetin kuuma, ku sähköt on poikki jonkun aikaa. Luoja tietää miks. Käytiin tuossa vieressä temppelissä ihmettelemässä maailman yhtä suojelukohdetta. Eipä ollu neljän euroopan rahan arvonen. Mentii rannalle polttamaan nahkaa. Joku mies, olevinaan puoliks ranskalainen tuli jauhamaan. Ei jaksanu kiinnostaa yhtään. Siinä se Astan kanssa jauho, ku mie täyttelin sudokuita. Sitten se vielä innostu laulamaan, ku oli sen synttäripäivä olevinaan. Sitten sille piti tarjota synttärikalja, ku ei kuulemma ollu rahaa. Ihme ranskalainen. Ainii…pummashan se miulta puol toppaa varmaan röökiäki. Saatanan ranskalaiset.

sponsorivene

Oon kuunnellu pari päivää Ipodilla musiikkia. Ei vois uskoo miten mukavaa musiikin kuuntelu voi olla. Omituista. Johtuneekohan tästä kohtuu kehnon kuuloisesta intialaisesta ”musiikistä”. Tuli ehkä samalla vähän ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Ootte tärkeitä, nähdään parin kuukauden päästä.

19.3. Busseilla takas Chennaihin ja otettiin yö Egmoren kaupunginosasta. Hälinää ihan tarpeeks, joo. Käytiin syömässä juna- aseman viereisessä raflassa, Ajappan tai sinnepäin. Paras intialainen ruoka koskaan, kiitos. Hotellilla GossipGirl- maraton ja unille. On huikee sarja, suosittelen.

Asta päätti värjätä lainahousut mustekynällä

20.3. Ylös, ulos ja kohti eilistä ruokapaikkaa. Jos Intiassa ei ollu muuta hyvää, nii tää rafla. Mentiin lentokentälle ihan hullun aikasin, ku ahisti. Hengattiin useita tunteja katsoen krikettiä. Kuka sitä ihan vapaaehtosesti haluu kattoo?? Lentokenttäki oli paskin ”evö”.

21.3. Klo: 00.30. Erittäin onnellisena lentokoneella kohti Sri Lankaa. Kiitosta vaan Intia, ei muistella pahalla. Toivottavasti aika kultaa muistot.

Yöllä otettii jonku taxikuskin ehdottava diili kiinni, jossa se lupas hoitaa meille kämpän Negombosta. Onneks otettiin, koska se sai soitella oikeesti moneen paikkaan, ku kaikki täysiä. Kolmelta unille ja ysin jälkee ylös ja nenä kohti etelän kohdetta nimeltä Hikkaduwa. Päivä siinä meni, mutta kyllä kannatti. Sillä nyt neljäks yöks on kämppä täältä maksettu ja aallot isompia, ku pitkät miehet, nii ei muuta ku SUIT UP!!!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Trip to India - भारत यात्रा

Baarikierros hyvinkin vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen onnellisesti paketissa. Hauskaa oli ja rahat meni, mont tonnii. Tokkuraisena päivänä lentolippujen tulostusta ja pikkureppujen pakkausta.

10.3. Koska lento lähti jo kympin yli yhdeksän, herätys oli varsin vaivalloinen kukonlaulun aikaan. Matka sujui kevyesti torkkuessa ja pilven hattaroita katsellessa. Singaporeen saavuttiin reilut puoli tuntia etuajassa. Paikallisen valuutan nostaminen automaatista ei meinannut onnistua, joten täytyi laittaa Visa vinkumaan, että dollareita automaatista ulos saatiin. Matkalaisten mahojen huutaessa hoosiannaa, päätimme siirtyä ruokailulle hyvinkin länsimaiseen BurgerKing- ravintolaan. Pienoiset Whopperit naamariin ja hankkimaan lippuja kulkuvälineisiin kuten MRT, LRT, bussit ja muutama muu kirjainyhdistelmä. Metrolla kohti keskustaa, josta lähdettiin metsästämään kohtuuhintaista majoitusta, koska etukäteen mitään ei tullut varattua. Matkanjohtaja johdatti meidät LittleRedDotiin, josta saimme hajanaisia sänkyjä eri dormeista.

 Seuraavaksi otettiin suunta kohti ostoshelvettiä nimeltä Orchard street. Ostoskeskuksia vieri viereen silmän kantamattomiin. Tytöt ylllättäin palasivat reissulta tyhjin käsin. Mie ostin yhen paijan, jonka näin vahingossa ja Toni sijoitti rahansa rakkaaseen harrastukseensa valokuvaukseen, jota myös hieman tyyriiksi sellaiseksi nimitti. Pankkiautomaatin kautta kohti riversideä, jossa kuuleman mukaan oli hyviä ruokapaikkoja. Hetken kierrettyämme valitsimme Loga Seafood tai jonkun vastaavan nimisen paikan. Vaikka saimmekin ilmaiset Singapore Slingit, olivat palvelu ja ruoka todella ala-arvoisia. Muutama esimerkki:

·         Tarjoilijat häipyivät kesken tilauksen teon jonnekin
·         Eivätkä myöskään hymyilleet yhtään
·         Tilattiin 5 riisiä, saatiin 3
·         Ruuan tulo kesti noin tunnin
·         Yellow curry oli punainen ja Red curryssä oli perunaa ja ananasta – ainakin henkilökunnan mielestä
·         Small- ja medium- annoksilla ei ollut juuri eroa. josta myös ystävällisesti huomautimme
o   Curryt ovat kuulemma tässä ravintolassa tälläisiä
o   Mediumissa on kuulemma enemmän ”kanaa” alias kaikkea mitä joutuu jauhamaan, ku purkkaa vaikka purkka onkin täällä kiellettyä
o   Ravintolan kokki on MasterChef
·         Lasku oli väärin ja ruoka  oli kaiken lisäksi kohtuullisen kallista

Hostelissa netti on hidas ja sängyt natisevat kuin viimeistä päivää, pitää varmaan yrittää käydä silti nukkuun, jos huomenna olis parempi päivä.

11.3. Ostimme turistipussiin liput ja kiertelimme ympäri kaupunkia sekä ostareita.

12.3. Pakkasimme reppumme ja lähdimme kohti Singaporen eläintarhaa, mikä olikin aivan mahtava kokemus. Eläimiä ei pidetty häkeissä vaan ne saivat kulkea ”vapaina”, sillä välissä kulki useimmiten vallihauta ja aita. Toni hävis jossain kierroksen loppuvaiheessa ja me muut suuntasimme kohti FishSpa:ta, joka kuului myös ostamamme lipun hintaan. Kyseessä siis akvaario, johon tuli työntää jalat, jotta pienet kalat söisivät kuollutta ihoa. Kutittaa muuten aivan järkyttävästi, mutta hauskaa oli. Viidessä minuutissa melkein mahalihakset kramppasivat, kun nauroimme välillä kilpaa toisillemme ja kalojen kutitukselle. Löyty se Tonikin sitte, mutta ei jostain syystä halunnut FishSpa- korttiaan käyttää.

Illalla lähetimme Niinan matkalle kohti Bangkokkia ja sanoimme moikat Family 2:lle, sillä he lähtisivät bussilla kohti Kuala Lumpuria, meidän sen sijaan lentäessä. Lento lähti 23.35 ja uni tulikin aika välittömästi.

13.3. Aika välittömästi saavuimme myös Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Koska kello näytti vähän reilua yhtä yöllä, kun muodollisuudet oli toimitettu, päätimme nukkua kentällä hieman ennen kuin suuntaisimme kohti keskustaa ja etsimään jotain majapaikkaa. Etsiessämme hyvää unipaikkaa tulivat poliisit kyselemään millä asialla liikuimme. Passimme tiedot kirjattiin ylös ja pääsimme jatkamaan matkaamme hyvin epämukaville penkeille, jossa nukuimme puoli kuuteen. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme etsimään kyytiä keskustaan, sillä paikallinen taxi eli teksi ei ollut vaihtoehto.

Bussin ja metron kyydillä pääsimme Chinatownin kaupunginosaan, jossa pyörimme kohtuu hukassa. Kiven heiton päässä rupesimme selvittämään missä olemme, kun erään guesthousen mies tuli esittelemään tarjontaa. Vaikka Asta oli hyvin vastahakoinen päätimme lähteä katsomaan millaisia huoneita olisi tarjolla, sillä hintakaan ei kuulostanut pahalta. Portaat yläkertaan ja WHHAAAATTT-TTTOOO-FFFFFUUUUCCCKKK!!! FAMILY 2!!! Siis millä järjellä myö osuttaan sammaan hostelliin näinkin pienessä kaupungissa. No sinne sit jäätiin, ku Family 2 oli kartottanu hieman enemmän majoitusvaihtoehtoja, koska olivat Chinatownin katuja yöllä mittailleet. Jotakin raiskausta tai vastaavaa olivat myös kuunnelleet siinä samalla, kun kadun miehia olivat väistelleet. Ihan tyytyväinen olin tämän kuultuani lentokentän koviin penkkeihin.

Muutama tunti unta ja kaupungille. Päätöntä pyörimistä ja käytiin kattoo Family 2:lle bussilippuja, joista tuli hiukan erimielisyyttä. Sitten kävikin salamoimaan reilulla hanskalla ja siirryimme sisätiloihin bussiaseman vieressä olevaan hotelliin katsastamaan Matta Fair 2011 eli Matkamessut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä kuinka täälläpäin maailmaa kyseinen häppening toteutetaan. Koska oli messujen viimeinen päivä, hulinaa riitti ihan riittävästi. Lippu kustansi 3 ringgittiä eli alle euron, jolla pääsi myös kameramessuille, josta ostimme miesvoimin muistikortit, sillä kameroille ei ollut tarvetta. Messuilla käytiin myös eräänlaista huutokauppaa kameroista, joten kameroiden hinnat olivat hyvinkin suosiollisia.
Ostin ilolientä
14.3. Asta tuli tyttöjen dormista ilmoittamaan, että nukuttaisi vielä vähän. Konfirmoin asian ja heräsin siitä tunnin päästä suihkuun ja aamuteelle. Kaikki muut perheen jäsenet ovat vielä unten mailla, niin kirjoittelin sitten tämän blogin tässä aamusella ja latailin kuvia. Huomen aamulla suunta kohti Intiaa, Chennaita. Kävimme hieman ottamassa esimakua intialaisesta ruuasta illalla tuossa ihan lähellä ja nyt kuplii vatsassa. Taidan lähteä miesten huoneelle. Kiitos, nam!!

PS. Jos joku haluaa tavotella, nii voi laittaa miun Suomi-nroon viestiä. Pitäs tulla perille, ehkä.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

(x) Break the surfboard

Arvaa kenen koulueväs?
Loma jo kolkuttelee ovelle, sillä torstaina suuntana Singapore, josta Kuala Lumpuriin ja 15.pvä nokka kohti Intiaa, Chennaita. Viikon Intiassa pyörimisen jälkeen lennellään taas. 21.pvä pitäisi olla Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa ja loppuviikosta Kuala Lumpurin kautta kohti kotia. Lentoja vaatimattomat 6kpl/ihminen, hintaa ehkä jotain talebaaneja.

Hiljanen päivä eli uusvuos 1933 meni pimeessä leffojen parissa. Hiljasta. Tenteihinkä oikein luettu. Ehkä reissun turhin päivä so far. Örkit oli kuiteski hienoja ennen hiljasuutta, suosittelen.

Eilen käytiin lähettämässä Suomeen vähän postia. Yksi kirje maksoi n. 5€, joten hirveitä tuliaisia on turha odotella. Kortteja pitäs vissiin Pohjolaan kans laittaa, kohan nyt jaksaa. Ehkä lomareissulta, jos ei muuta tekemistä oo. Käytiin myös vierailulla AirAsian toimistolla, ku epähuomiossa varasin yhet tuplalennot, ku edellisiä ei WorldWideWebissä näkyny. Asia hoitui hyvinkin mutkattomasti, lukuun ottamatta suolta, joka tuntui olevan mutkalla ihan huolella. Illalla taivaalta tuli vettä, PALJON. Tilattiin sit ruokaa yhestä intialaisesta tuosta vähän matkan päästä. Ruokien tulo kesti vittu kaks tuntia ja ruuat oli ihan päin vittuu. Juuston tilalla oli perunaa ja osassa kanaa. Joku kymmenen ruokaa eikä missään nimiä. Erota siinä sitten mikä curry, kenen curry. Ärsytti isosti, ku vielä ihan huutava nälkä eli olin jo valmiiks äreenä.
Ajokoira rannalla

Loman alun kunniaks rikoin surffilauan. FAAAAAKKKKKK!! Katki, poikki!! Onneks ite selvisin yhellä mustelmalla. Illalla lähetään viemään ”muutaman viikon turisti” Kutalle, ku ei oo sinne nyt keretty (pl. hiljasen päivän valmistelu)(ei kyllä lasketa, ku baarit meni liian aikasi kiinni). Ja samalla toivotetaan muutamalle tytölle hyvää koti- ja junamatkaa. Huomenna reppujen pakkaus (kyllä vaan, myö lähetään pikkurepuilla kaheks viikoks) ja hyvinkin upean viisun siivittämänä kohti tuntematonta ja sen läpi.

Kuvia surffilaudan kappaleista tulossa myöhemmin, ku ei jaksa nyt kuvata ja siirtää koneelle. Hyvää lomaa kaikille, olkaa kiltisti!!

PS. Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille ja muillekin,

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Run to the hil...India!!!

Taas on kulunut hetkinen viime kirjoituksesta..

Koulussa on käyty vaihtelevalla menestyksellä, eikä "natsin" kuumotuksilta ole säästytty. Juhlia on ollut aivan riittävästi tässä parin viikon sektorilla: tupaantuliaisjuhla, Pantai Olympics, Maijun vanhenemisjuhla, perjantai , Iron Maidenin keikka ja päälle Gilin reissu.

Tupareista ei ole paljoa kerrottavaa, sillä muistikuvagalleria illan osalta on joutunut jonkun vandaalin, luultavasti graffitin töhertäjän kohteeksi, ja on tämän vuoksi hyvin vaikeaselkoinen. Muutama kuva tosin löyty Juhan kamerasta.



Koska perjantai ja tuparit weren't enough, päätettiin lähtee katsastamaan Iron Maiden ennen ku vanhat miehet poistuu eläkkeelle tai rockin taivaaseen. Keikalle ei enää sunnuntaina lippuja saanut ostettua, joten luotimme että lippuja olisi vielä jäljellä olelta myytäväksi, kuten Suomessa useimmiten. Otettiin Astan ja charmantin miehen kanssa taxi keikka paikalle, joka sijaitsi jossain suuntaa Jimbarania. Vajaa tunti, käännös vasempaan ja mies työnti kolme lippua taximme ikkunasta sisään. Liput lavan edustalle kustansivat 550 000rp pienen tinkan jälkeen, vaikka lippuja oli myyty satasta  (tuhatta siis) kalliimmalla ennakkoon. Hetki taxista nousemisen jälkeen maha ei suostunut yhteistyöhön ja rauhoittui riehumasta vasta kolmen Imodiumin ja muutaman tyhjennyksen jälkeen. Keikalla pystyikin jo nauttimaan taskulämmintä olutta. Enak sekali!!




Keikka ei ollut kummoinen, lieneekö johtunut ettei yhtyeen musiikkiin ei ole vihkiytynyt suuremmalla rakkaudella. Puitteet olivat kuitenkin upeat ja yleisöä sopivasti ellei jopa liian vähän.

Wc-tilat olivat riittävät


Maanantai oli vapaapäivä.

Olymppialaist, olumppialaiset, ölymppiälaiset..jännän äärellä ollaan. Keskiviikko oli vapaata, sillä aamulla olin luvannut leipoa sämpylöitä. Muutama vinkki samaa harkitseville: baking powder ei nostata sämpylöitä
kannattaa tarkistaa että uunissa onnistuu laittaa sekä ylä- että alalämpö yhtäaikaa päälle - tällä välttää uunin sytyttelyn sytkärillä uunin ollessa kuuma
jauhopussissa on turhan vähän, joutuu puurohiutalepussille.

Gilille lähettiin sit tuoreena, ku ei lähetty ees baariin. Se oli uneton yö, joka hieman auttoi taxi- ja laivamatkan viettämistä. Gilistä paljon hyvää kuulleena olen ehkä hieman pettynyt. Saari on varmasti ollut 10 vuotta sitten paljon viehättävämpi, sillä turismi on hieman tehnyt hallaa paikalle. Menkää ennemmin Nusa Lembonganille, jos haluatte olla rauhassa kuulematta Transport!Transport!

Tällä viikolla oon ollu ahkera ja saanut koulussa kirjotettua tätä blogia, ku huomasin et voin tätä puhelimellakin kirjottaa.

Viikonloppuna ois hiljanen päivä, eli perjantaina on karmeet juhlat ja la ei pidetä sähköjä päällä, eikä liikuta edes ulkona. Pitää varmaan lähtee karkuun, ehkä mopolla Lombokille. Ja lentoliput lomalle joka alkaa ens viikolla pitäs varata loppureitin osalta. Tod.näk. Bali-Singapore-Kuala lumpur-Chennai-hetki Intiassa-joku transport Sri Lankaan-Kuala lumpurin kautta kotiin. 2 1/2 viikkoa ois tarkotus olla. Toivottavasti natsaa..
                                    

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Onnea uuteen kotiin,

Lupailin kirjottaa Balian ympäriajosta, mutta en taijja jaksaa, ku ei tapahtunu mitään ihmeellistä. Saari lännen kautta ympäri, yöt Lovinassa ja Tulanbenissä, vähä snorklausta ja yks delfiiniretki, josta ehkä vois vähän kertoo…

Liikkeelle lähdettiin aamuvarhaisella, jolloin ihmisen pitäs vielä nukkuu. Kanootin kokoiseen paattiin kaikki ja kohti ulappaa. Kylän hitain vene oli luonnollisesti sattunut meille, sillä muut painoivat ohi oikealta ja vasemmalta. Tovin verran matkattuamme olimme delfiinien spottausmestoilla, n. 30 muun veneen kanssa. Aina kun muutama delffiini vähän eväänsä näytti, painoivat kaikki veneet hanan kaakkoon ja ajoivat delffiinejä kohti, jotka tietysti hävisivät yhtä äkkiä kun olivat ilmestyneet. Ei hirmuinen nautinto, enkä suosittele eläimistä tykkääville ihmiselle,

Warungissa Amedissa

Kouluviikko meni nopeasti.

Torstaina saimme kuulla ettei vuokrasopimus kattaisikaan enää seuraavaa yötä ja yksi lisäyö olisi maksanut kohtuuttoman paljon verrattuna muilta asukkailta pyydettyihin 0 - 220 000 rupiaan, joten reput kamaa täyteen, kamat uudelle kämpälle säilöön ja yöksi Kutalle. Ilta meni erittäin rauhallisesti sisältäen vain yhden ruoka-Bintangin ja häpi-oluen Eikonissa. Yö nukuttiin ”Bendezassa” – tai jotain sinnepäin se nimi oli. Halvemman hintaluokan huoneet olivat fullybooked, joten otettiin vähän kalliimpi huone, joka ei juuri antanut upgraden hinnalle vastinetta. Lyhyeksi jäänyttä uniaikaa verotti pienoinen itikantapposessio.

Aamulla herättiin ja paineltiin aamupalan kautta taxilla Sanurin satamaan, josta starttasi AE:n järjestämä reissu viereiselle Nusa Lemponganin saarelle. Matkaan aikaa kului vajaa tunti, jonka jälkeen kokoonnuttiin Mushroom bayllä olevaan toiseen majapaikkaan, jossa arvottiin ketkä mihinkin majapaikkaan menisivät. Suuri osa jäi ensimmäiseen majapaikkaan ja me loput lähdimme lava-autolla kohti Dream beachiä, jossa olisi jo aikaisemmin eri kyydeillä saapuneita matkalaisia. Paikalle saavuttuamme huokaisimme muutaman kerran sillä paikka oli aivan mahtava. En pysty juuri kuvailemaan, vaan laitan kuvia ja suosittelen itse lähtemään paikan päälle, jos se vaan on jollekin mahdollista. Illalla käytiin toisen rannan majapaikalla syömässä buffet, josta loppui ruoka kesken. Kiukkuisia miehiä oli havaittavissa. Siitä sitten Dream beachille juomaan paikallista alkoholijuomaa, Arakkia.


Arakkia on ilmeisesti hyvinkin eri makuisia versioita ja juuri se hyvän makuinen on ilmeisesti hinduille juhlajuoma. Se pontikan makuinen on kuitenkin halvempaa ja enemmän sallittavampaa nauttia suomalaisten juomatottumusten mukaan.

Kuvitelkaa yö ja yli 20 mopoa sillalle

Seuraavana päivänä käytiin snorklausreissulla. Näky kaloja. Illalla käyttiin kattoo viereisellä Seninganin saarella yhtä keskeneräistä lomaresorttia missä piti olla bileet - olut, cokis ja vesi eivät houkutelleet ja siirryimme takaisin kotirannalle, jossa ei jaksanu ottaa ku muutaman ennen kuin silmät ja mieli anoivat nukkumaan omaan heinämajaan. Aamulla virkeenä ylös ja nyt valoisalla erittäinkin kuumottavan sillan yli katsastamaan Seningan päiväsaikaan. Bensamittarin näyttäessä paluumatkan merkkiä suuntasimme Mushroom bayhin, missä palvottiin vielä hieman aurinkoa ennen kotiin lähtöä.

Nyt kirjottelenkin tätä sitten keskellä yötä uudelta villalta. Voi, voi että muuttaminen voi joskus tuntuakin hyvältä. BAGUS!!, kuten täällä on tapana sanoa.


Warungin perus maustepaletti

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Tuotoksia koulusta,




Käytiin Seranganilla yks päivä koulun jälkeen pyörähtämässä,

Lehmii

Otettiin loppuviikoks auto ja käytiin heittää Tour de Bali. Raapustelen reissusta lisää, kun saan Family Two:lta joitain kuvia ja jaksan jotain mielenkiintoista raapustaa, Sampai jumpa!!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Little things far away from home

23.1. Rauhallisimmat synttärit pitkään aikaan. Onkohan sitä tullu vanhaks??  Yks ilta ja älykin kesti päässä. Alkukankeutta veikkaan.
Juotiin, kun miehet

Ihmeteltiin..
Ihmeteltiin lisää..
Ja tehtiin perässä..

Laitan seuraavaksi pieniä huomioita asioista, jotka ovat hieman kummastuttaneet mieltämme,
·         Maijun kaapista löyty kaksi elokuvaa – nyyhky ja erotiikka
·         Meiltä on hävinny varmaan reilu 5000 bahtia
·         Uima-altaassa on vettä reilu metri eikä siitä näy pohjaa, ku vesi on nii paskasta
·         Koira on paskantanu meijjän lattialle kahesti ja kuin myös kussut
·         Tonin pyyhe on hävinny
·         Meillä on olevinaan paljon kaljaa, mut laskut on tod.näk. vähän sekasin eikä niitä ookkaan nii paljon
·         Tytöiltä on hävinny yks paketti keksejä
·         Naapurin mies käy paskalla joessa, mikä kulkee tuosta meijjän villan vierestä
·         Suositeltu räätäli Bruce Lee a.k.a. Rusli on aivan paska (onneks en henk.koht. tilannu mitn)
·         Joessa on kilpikonnan poikasia, ne on kyllä oikeesti vesikirppuja
·         Siivoojaa ei oo ollu pariin viikkoon, vaikka sellasta luvattiin muuton yhteydessä
·         Ostettiin synttäreille 6 patonkia, yks hävis
·         Miten ihmeessä joku pystyy käymään SkyGardenissa kolme kertaa viikkoon?
·         Montahan Zeroo tässä villalla tyhjennetään päivässä?
·         Mikä on suorin tie Ubudiin ja bäk?
·         Pystyykö Skaikkarin terassilta hyppää sinne toiselle katolle?
·         Miks noitten koirien pitää tapella tuossa mutkassa 24/7?

Sitten muutamia juttuja jotka hieman virkistävät mieltä,
·         Oon vasta 26v.
·         Asta kävi parturissa, eikä itkeny
·         Viikonloput on pitkiä
·         Poliisit ei oo vielä pysäyttäny
·         Carrefourissa on halvempaa, jos ostaa isommissa erissä
·         Heräsin ajoissa sunnuntaina
·         Hyvinkin vähäisenä ilon aiheena voitaneen pitää sitä että MYÖ MUUTETTAAN UUTTEEN VILLAAN REILUN VIIKON PÄÄSTÄ

Tuolta voi käydä vaklaamassa, jos kiinnostaa,
Se on tuo The Cemara II,

Jatketaan tarinaa taas, kun siltä tuntuu, terveisiä tutuille,

Eemeli, 26v.

PS. Niitä ulosteita on nyt kolme yhteensä.