torstai 16. joulukuuta 2010

”Ei se ollutkaan papu.”

11.12 @ Chiang mai. Saavuttiin yöllä n.klo 05 ja hurautettiin Winner Inn hotelliin, josta oli huoneet otettu kahdeksi yöksi. Oikeastaan saimme yhden  extrayön, koska saavuimme sopivasti yöunille. Chiang mai on sopivasti kohtuullisen kokoinen kaupunki Bangkokiin verrattuna ollen silti Thaimaan toiseksi suurin kaupunki. Hotelli sattui olemaan erittäin hyvä, vaikka kukko herättikin joka aamu hieman omaperäisellä paikallisella korostuksellaan.

Päivät 11. ja 12. menivät kaupungin katuja mittaillessa ja markkinoita kierrellessä, joihin allekirjoittaneella meinasi palaa kohtuu huolella kiinni. Ei mitään ostettavaa, jeesus-paljon ihmisiä ja monta monituista katua. Chiang maista tuli ostettua viimein toinen rinkka, joten reppujen roudaaminen loppui tähän,stop. Käytiin myös katsastamassa muutamat muay thai matsit. Otteluiden heikohko taso ei ainakaan parantanut tyttöbaarien ympäröivän stadionin atmosfääriä.
Reissutyttö

VAROITUS!!
Syödessäsi thaimaalaista ruokaa kannattaa varmistua mikä vihannes milloinkin on kyseessä. Esimerkiksi pienen chilin luuleminen pavuksi aiheuttaa silmien vesittymistä, hengen haukkomista ja jääteen runsasta kulutusta. Tämä nyt vain esimerkkinä.

13.12. Pakattiin rinkkat suuntana pohjoinen. Bussiasemalta liput Chiang raihin, jossa ei juuri nähtävää ollut pl. markkinat. Olimme siellä tosin vain pimeän aikaan, millä voi olla hyvinkin vaikutusta. Majapaikkaa etsiessä osuimme kahteen muuhun reissaajaan, jotka olivat jo yrittäneet majapaikkoja kartoittaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäinen eteen sattunut maja sitten napattiin huokeaan 200 bahtin hintaan. Käytiin syömässä, katsastamassa kaupunkia, länkkärikahvilassa ja markkinoilla syömässä. Ensimmäinen ruoka valinta ei juurikaan suuria vatsojamme täyttänyt, josta johtuen pari muuta ruokaa.

14.12. Klo 6.30. bussissa matkalla kohti Chiang Khongia ja Thaimaan ja Laosin välistä rajaa. Matkan varrella olot eivät päätä huimanneet. Elämää ei sen enempää, lauloi joku. Tuk-tuk rajalle, Thaimaan rajamuodollisuudet ja vene kohti mighty Mekongin yli siintävää Huay Xaita. Laosin puolella huonolla kurssilla dollareita rahanvaihtopisteestä ja visa on arrivalit hintaan a 35$. Vielä slow boat liput Kohti Luang Prabangia. Satamassa ylihintainen patonki evääksi ja matkaan. Ensin vene oli ahdettu täyteen ettei juuri istumaan mahtunut. Onneksi toinen  vene lähti matkaan myös ja istumapaikkojakin alkoi löytyä, vaikka suosittelen kyllä kaikille paikan ottamista kannelta, jossa mahtuu levyttelemään ja liikkumaan. Myöskään se tyynyn mukaan ottaminen ei ole yhtään huono idea.

Veneessä näimme reissun toiset suomalaiset sitten Bangkokin. Viiden jälkeen oltiin matkan puolivälissä, Pat Bengissä, jossa majoituimme perheen pyörittämään guest houseen. Suomessa oli vuodepaikkoja myytäessä paljon opittavaa, sillä kauppaajat tulivat tauluineen veneisiin, kun vielä odotimme rinkkojamme ruuman syövereistä. Pikkusiskon johdolla majapaikalle. Päivän mentyä patongilla, parilla banaanilla ja sipseillä, menimme nauttimaan heti äidin valmistamia pöperöitä. Paikan pikkukissoista yksi otti minut sydänystäväkseen ja oli pyrkimässä koko ajan syliin kesken ruokailun. Kalliit, mutta reissun parhaat murkinat evästettyämme, lähdimme katsastamaan kylää. Viiden minuutin jälkeen sähköt katkesivat jo toistamiseen ja päätimme painua unten maille, sillä kuutamon ja tähtien valaistus ei hirveästi auttanut tutustumisretkeä. Sänky oli kova kuin…ja generaattori huusi ikkunan ulkopuolella, että kylä saisi taas sähköä. Tämä ei kuitenkaan juuri vaikuttanut unen saantiin.

15.12. Aamulla Asta ilmoitti ettei mainostettua kuumaa vettä suihkusta tullut. Informoin häntä laittamaan veden lämmittäjään virran, jos siitä olisi apua. Kuonat pestyämme suuntasimme ostamaan eväät venematkan toiselle päivälle, jonka päätepysäkkinä olisi pohjois-Laosilainen kaupunki nimeltään Luang Prabang. Astalta kannattaa kysyä paikan nimen lausumisesta. Saavuttuamme ekan kohtuullisen guest housen valloitus ja aterialle, josta löytyi myös ampiainen. Tarjoilijat olivat erittäin pahoillaan ja kummastelivat ettei ruokaa tarvinnut vaihtaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Käytiin vielä oluet nauttimassa kaupungin toisella puolella virtaavan Nam Khan joen varrella ja olimme valmiita nukkumaan. Olihan kello jo kymmenen illalla. Muutama päivä tod.näk. tullaan lepäämään täällä Luang Prabangissa ennen siirtymistä tuubailun pariin Van Viengiin.

Nakkipiilokin on lisätty aikaisempaan tekstiin..

3 kommenttia:

  1. Huippu kirjotus! Nauroin. Monesti. Reissutytölle terveisiä! :)

    -Miina

    VastaaPoista
  2. On se Eemeli vaan sukkela kirjoittaja, hyvää juttua ja kiva lukea. Pärjäilkää ihanat reissutyttö ja reissupoika =)

    -Mape-

    VastaaPoista
  3. Tää on kiva blogi lukea.... terkkuja reissutytölle ja tsemiä :)

    -Niina

    VastaaPoista