maanantai 21. maaliskuuta 2011

Incredible India, really?

14.3. Käytiin kattomassa Petronas- tornit ja sit leffassa Mars Need Moms kolmiulotteisena. Käytiin ajoissa nukkuu kaikki neljä kivasti pienen koiran koppiin, koska yöllä olisi lähtö lentokentälle.


15.3. Kentällä käytiin haukkaamassa vielä hieman aamupalaa ja kohti Intiaa, mikä ei ollutkaan aivan helpoin rasti. Check-in:stä ei meinattu päästä, ku pitää kuulemma olla viisumi. HÖPÖHÖPÖ!! Ei tarvinnu, niinku pienen selvittelyn jälkeen tiskin toiseltakin puolelta todettiin. Koneessa lisää unta palloon. Intiassa ei sit taas meinattu päästä maahan, ku oli unohtunu vaihtaa Intian rahoja visa on arrivalia varten. Meinas hieman jopa kuumottaa, ku ei siellä ollukkaa ATM:ää. Kävin sitten parin rajamiehen kanssa hyvinkin virallisesti HISSISSÄ vaihtamassa Malesian ringgitit ja Singaporen dolsut Intian rahoiks. Kurssi ei ollu ihan parhaimmasta päästä. Piti vielä maksaa vähän lisää sen jälkee, ku ei kuulemma ollu tarpeeks. Yritin tinkii, ei auttanu. Visat tuli maksaa muutaman kympin enempi, ku normisti, mut päästiin kuitenki reilun tunnin operaation jälkeen kuiteski maahan.

Sitten ihan hukassa ettimään metroa alias MRT:tä. Ei löytyny. Juna kuiteski löyty millä päästiin keskustaan. Juna oli vähän ku ois vankityrmässä ollu ja ovet selällään jne. Pyörittiin ihan hukassa keskustassa, ku ei uskaltanu kattoo puhelimesta karttaa et misson hotla ja karttoja ei ollu missään myynnissä. Kun viimein uskaltauduin karttaa katsomaan otimme junalla hieman takaisin päin ja suunnistelimme majapaikkaan. Sinnekkään ei päästy ensin sisälle, ku piti olla tulostettu voucher ja kopiot passeista sekä kalliista viisumeista. Sisäänkirjauksen yhteydessä jouduimme vielä maksamaan lisää, koska niitten tilille oli kuulemma tullut liian vähän rahaa, vaikka varaus oli tehty hotels.comin kautta. Pyysin vittuillakseni kuitin, jonka aion lähettää hotels.comille ja vaatia rahoja takaisin (44rp=alle 1€). Hotellihuoneessa maattiin taju pihalla pari tuntia rankasta rupeamasta johtuen. Illasta käytiin taivastelemassa Chennain lähiötä ja syömässä jotkut paikalliset riisimätöt. Kuvia ei valitettavasti Chennaista oo, koska ei yksinkertasesti kehtaa tai uskalla kuvata siellä. Voi käyvä ite kattomassa, nii tietää mitä tarkotan.

16.3. Aamulla herättiin, kun respasta soitetaan et monelta meijjän check-out on. SIIS MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Ei kai asiakas sitä päätä, eikä siitä ainakaan tarvii yheksältä aamulla soittaa huoneeseen. Hotel Chinnass – suosittelen. Huone oli kyllä ihan ok.

Lähettiin ettii kyytiä Mamallapuramiin tai Mahabalipuramiin. Sama paikka, 2 nimee, outoo. Chennainkin vanha nimi on Madras ja kadun nimeä on siellä vaihdeltu ja taloissa näkyy niiden uudet sekä vanhat numerot. Helpottaa suunnistamista huomattavasti. Central stationilta joku mies neuvo meijjät Parry’siin ja jossa meitä opasti paikallinen Jazin, joka lähti myös sit samalla bussilla Kovalamiin, ku suoria busseja ei kuulemma mene. Kovalamissa ooteltiin hetkinen ennen survoutumista Mamallapuramin bussiin. Se oli täysin bussi missä oon ikinä ollu. Tunnelma oli ihan huikee nuorten paikallisten rummuttaessa ja laulaessa kovaan ääneen täpötäydessä bussissa. Yhteensä bussimatkat Chennai-Kovalam-Mamallapuram teki 52 rupiaa, joka on myös alle euron. Kuka sano et matkustaminen on kallista??

Asta tykkää kohteesta Limppari

Käytiin tyyliin ekassa paikassa syömässä briyanit ja annettiin paikallisten ottaa muutama kuva, ku oltiin kai kohtuu valkosia. Otettiin sit pariks yöks eka guesthouse mikä löyty, Arun guesthouse tai joku.

17.3. Chillausta rankalla kädellä johtuen meneillään olevasta lomasta. En tiedä johtuuko Intiasta vai mistä, mutta oon miettiny tulevaa kesää. Näillä näkymin ois tulossa pitkästä aikaa kesä ilman pesistä, mikä on todella sääli, sillä niin hauskoja hetkiä viime vuosina Lohipoikien kanssa on tullut koettua (unohtamatta Topoa ja Kipaa). Tapa, jolla joukkueen kuoppauksesta informoitiin, tai siis ei informoitu, kävi ärsyttämään. Tämä yhdistettynä pakonomaiseen sudokun täyttöön ja Angry birdin hakkaukseen onkin aiheuttanut ylähuuleeni herpeksen.

Kastelin housuniki jossain vaiheessa

Kunhan kotiudun takaisin Balille lupaan itselleni, että etsin kesäajalle vähän töitä tai sitten keksin jotain kesäopintoja. Jyppilästä tarviis myös ettii joku kämppä ainaki kesäajaks, et jos jollakin on tiedossa joku kaksio, nii saa ottaa yhteyttä. Myös lukkarin tarpeessa olevat seurat voi ottaa yhteyttä.

18.3. Aamulla täällä herää siihen ku on helvetin kuuma, ku sähköt on poikki jonkun aikaa. Luoja tietää miks. Käytiin tuossa vieressä temppelissä ihmettelemässä maailman yhtä suojelukohdetta. Eipä ollu neljän euroopan rahan arvonen. Mentii rannalle polttamaan nahkaa. Joku mies, olevinaan puoliks ranskalainen tuli jauhamaan. Ei jaksanu kiinnostaa yhtään. Siinä se Astan kanssa jauho, ku mie täyttelin sudokuita. Sitten se vielä innostu laulamaan, ku oli sen synttäripäivä olevinaan. Sitten sille piti tarjota synttärikalja, ku ei kuulemma ollu rahaa. Ihme ranskalainen. Ainii…pummashan se miulta puol toppaa varmaan röökiäki. Saatanan ranskalaiset.

sponsorivene

Oon kuunnellu pari päivää Ipodilla musiikkia. Ei vois uskoo miten mukavaa musiikin kuuntelu voi olla. Omituista. Johtuneekohan tästä kohtuu kehnon kuuloisesta intialaisesta ”musiikistä”. Tuli ehkä samalla vähän ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Ootte tärkeitä, nähdään parin kuukauden päästä.

19.3. Busseilla takas Chennaihin ja otettiin yö Egmoren kaupunginosasta. Hälinää ihan tarpeeks, joo. Käytiin syömässä juna- aseman viereisessä raflassa, Ajappan tai sinnepäin. Paras intialainen ruoka koskaan, kiitos. Hotellilla GossipGirl- maraton ja unille. On huikee sarja, suosittelen.

Asta päätti värjätä lainahousut mustekynällä

20.3. Ylös, ulos ja kohti eilistä ruokapaikkaa. Jos Intiassa ei ollu muuta hyvää, nii tää rafla. Mentiin lentokentälle ihan hullun aikasin, ku ahisti. Hengattiin useita tunteja katsoen krikettiä. Kuka sitä ihan vapaaehtosesti haluu kattoo?? Lentokenttäki oli paskin ”evö”.

21.3. Klo: 00.30. Erittäin onnellisena lentokoneella kohti Sri Lankaa. Kiitosta vaan Intia, ei muistella pahalla. Toivottavasti aika kultaa muistot.

Yöllä otettii jonku taxikuskin ehdottava diili kiinni, jossa se lupas hoitaa meille kämpän Negombosta. Onneks otettiin, koska se sai soitella oikeesti moneen paikkaan, ku kaikki täysiä. Kolmelta unille ja ysin jälkee ylös ja nenä kohti etelän kohdetta nimeltä Hikkaduwa. Päivä siinä meni, mutta kyllä kannatti. Sillä nyt neljäks yöks on kämppä täältä maksettu ja aallot isompia, ku pitkät miehet, nii ei muuta ku SUIT UP!!!

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Trip to India - भारत यात्रा

Baarikierros hyvinkin vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen onnellisesti paketissa. Hauskaa oli ja rahat meni, mont tonnii. Tokkuraisena päivänä lentolippujen tulostusta ja pikkureppujen pakkausta.

10.3. Koska lento lähti jo kympin yli yhdeksän, herätys oli varsin vaivalloinen kukonlaulun aikaan. Matka sujui kevyesti torkkuessa ja pilven hattaroita katsellessa. Singaporeen saavuttiin reilut puoli tuntia etuajassa. Paikallisen valuutan nostaminen automaatista ei meinannut onnistua, joten täytyi laittaa Visa vinkumaan, että dollareita automaatista ulos saatiin. Matkalaisten mahojen huutaessa hoosiannaa, päätimme siirtyä ruokailulle hyvinkin länsimaiseen BurgerKing- ravintolaan. Pienoiset Whopperit naamariin ja hankkimaan lippuja kulkuvälineisiin kuten MRT, LRT, bussit ja muutama muu kirjainyhdistelmä. Metrolla kohti keskustaa, josta lähdettiin metsästämään kohtuuhintaista majoitusta, koska etukäteen mitään ei tullut varattua. Matkanjohtaja johdatti meidät LittleRedDotiin, josta saimme hajanaisia sänkyjä eri dormeista.

 Seuraavaksi otettiin suunta kohti ostoshelvettiä nimeltä Orchard street. Ostoskeskuksia vieri viereen silmän kantamattomiin. Tytöt ylllättäin palasivat reissulta tyhjin käsin. Mie ostin yhen paijan, jonka näin vahingossa ja Toni sijoitti rahansa rakkaaseen harrastukseensa valokuvaukseen, jota myös hieman tyyriiksi sellaiseksi nimitti. Pankkiautomaatin kautta kohti riversideä, jossa kuuleman mukaan oli hyviä ruokapaikkoja. Hetken kierrettyämme valitsimme Loga Seafood tai jonkun vastaavan nimisen paikan. Vaikka saimmekin ilmaiset Singapore Slingit, olivat palvelu ja ruoka todella ala-arvoisia. Muutama esimerkki:

·         Tarjoilijat häipyivät kesken tilauksen teon jonnekin
·         Eivätkä myöskään hymyilleet yhtään
·         Tilattiin 5 riisiä, saatiin 3
·         Ruuan tulo kesti noin tunnin
·         Yellow curry oli punainen ja Red curryssä oli perunaa ja ananasta – ainakin henkilökunnan mielestä
·         Small- ja medium- annoksilla ei ollut juuri eroa. josta myös ystävällisesti huomautimme
o   Curryt ovat kuulemma tässä ravintolassa tälläisiä
o   Mediumissa on kuulemma enemmän ”kanaa” alias kaikkea mitä joutuu jauhamaan, ku purkkaa vaikka purkka onkin täällä kiellettyä
o   Ravintolan kokki on MasterChef
·         Lasku oli väärin ja ruoka  oli kaiken lisäksi kohtuullisen kallista

Hostelissa netti on hidas ja sängyt natisevat kuin viimeistä päivää, pitää varmaan yrittää käydä silti nukkuun, jos huomenna olis parempi päivä.

11.3. Ostimme turistipussiin liput ja kiertelimme ympäri kaupunkia sekä ostareita.

12.3. Pakkasimme reppumme ja lähdimme kohti Singaporen eläintarhaa, mikä olikin aivan mahtava kokemus. Eläimiä ei pidetty häkeissä vaan ne saivat kulkea ”vapaina”, sillä välissä kulki useimmiten vallihauta ja aita. Toni hävis jossain kierroksen loppuvaiheessa ja me muut suuntasimme kohti FishSpa:ta, joka kuului myös ostamamme lipun hintaan. Kyseessä siis akvaario, johon tuli työntää jalat, jotta pienet kalat söisivät kuollutta ihoa. Kutittaa muuten aivan järkyttävästi, mutta hauskaa oli. Viidessä minuutissa melkein mahalihakset kramppasivat, kun nauroimme välillä kilpaa toisillemme ja kalojen kutitukselle. Löyty se Tonikin sitte, mutta ei jostain syystä halunnut FishSpa- korttiaan käyttää.

Illalla lähetimme Niinan matkalle kohti Bangkokkia ja sanoimme moikat Family 2:lle, sillä he lähtisivät bussilla kohti Kuala Lumpuria, meidän sen sijaan lentäessä. Lento lähti 23.35 ja uni tulikin aika välittömästi.

13.3. Aika välittömästi saavuimme myös Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Koska kello näytti vähän reilua yhtä yöllä, kun muodollisuudet oli toimitettu, päätimme nukkua kentällä hieman ennen kuin suuntaisimme kohti keskustaa ja etsimään jotain majapaikkaa. Etsiessämme hyvää unipaikkaa tulivat poliisit kyselemään millä asialla liikuimme. Passimme tiedot kirjattiin ylös ja pääsimme jatkamaan matkaamme hyvin epämukaville penkeille, jossa nukuimme puoli kuuteen. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme etsimään kyytiä keskustaan, sillä paikallinen taxi eli teksi ei ollut vaihtoehto.

Bussin ja metron kyydillä pääsimme Chinatownin kaupunginosaan, jossa pyörimme kohtuu hukassa. Kiven heiton päässä rupesimme selvittämään missä olemme, kun erään guesthousen mies tuli esittelemään tarjontaa. Vaikka Asta oli hyvin vastahakoinen päätimme lähteä katsomaan millaisia huoneita olisi tarjolla, sillä hintakaan ei kuulostanut pahalta. Portaat yläkertaan ja WHHAAAATTT-TTTOOO-FFFFFUUUUCCCKKK!!! FAMILY 2!!! Siis millä järjellä myö osuttaan sammaan hostelliin näinkin pienessä kaupungissa. No sinne sit jäätiin, ku Family 2 oli kartottanu hieman enemmän majoitusvaihtoehtoja, koska olivat Chinatownin katuja yöllä mittailleet. Jotakin raiskausta tai vastaavaa olivat myös kuunnelleet siinä samalla, kun kadun miehia olivat väistelleet. Ihan tyytyväinen olin tämän kuultuani lentokentän koviin penkkeihin.

Muutama tunti unta ja kaupungille. Päätöntä pyörimistä ja käytiin kattoo Family 2:lle bussilippuja, joista tuli hiukan erimielisyyttä. Sitten kävikin salamoimaan reilulla hanskalla ja siirryimme sisätiloihin bussiaseman vieressä olevaan hotelliin katsastamaan Matta Fair 2011 eli Matkamessut. Oli ihan mielenkiintoista nähdä kuinka täälläpäin maailmaa kyseinen häppening toteutetaan. Koska oli messujen viimeinen päivä, hulinaa riitti ihan riittävästi. Lippu kustansi 3 ringgittiä eli alle euron, jolla pääsi myös kameramessuille, josta ostimme miesvoimin muistikortit, sillä kameroille ei ollut tarvetta. Messuilla käytiin myös eräänlaista huutokauppaa kameroista, joten kameroiden hinnat olivat hyvinkin suosiollisia.
Ostin ilolientä
14.3. Asta tuli tyttöjen dormista ilmoittamaan, että nukuttaisi vielä vähän. Konfirmoin asian ja heräsin siitä tunnin päästä suihkuun ja aamuteelle. Kaikki muut perheen jäsenet ovat vielä unten mailla, niin kirjoittelin sitten tämän blogin tässä aamusella ja latailin kuvia. Huomen aamulla suunta kohti Intiaa, Chennaita. Kävimme hieman ottamassa esimakua intialaisesta ruuasta illalla tuossa ihan lähellä ja nyt kuplii vatsassa. Taidan lähteä miesten huoneelle. Kiitos, nam!!

PS. Jos joku haluaa tavotella, nii voi laittaa miun Suomi-nroon viestiä. Pitäs tulla perille, ehkä.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

(x) Break the surfboard

Arvaa kenen koulueväs?
Loma jo kolkuttelee ovelle, sillä torstaina suuntana Singapore, josta Kuala Lumpuriin ja 15.pvä nokka kohti Intiaa, Chennaita. Viikon Intiassa pyörimisen jälkeen lennellään taas. 21.pvä pitäisi olla Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa ja loppuviikosta Kuala Lumpurin kautta kohti kotia. Lentoja vaatimattomat 6kpl/ihminen, hintaa ehkä jotain talebaaneja.

Hiljanen päivä eli uusvuos 1933 meni pimeessä leffojen parissa. Hiljasta. Tenteihinkä oikein luettu. Ehkä reissun turhin päivä so far. Örkit oli kuiteski hienoja ennen hiljasuutta, suosittelen.

Eilen käytiin lähettämässä Suomeen vähän postia. Yksi kirje maksoi n. 5€, joten hirveitä tuliaisia on turha odotella. Kortteja pitäs vissiin Pohjolaan kans laittaa, kohan nyt jaksaa. Ehkä lomareissulta, jos ei muuta tekemistä oo. Käytiin myös vierailulla AirAsian toimistolla, ku epähuomiossa varasin yhet tuplalennot, ku edellisiä ei WorldWideWebissä näkyny. Asia hoitui hyvinkin mutkattomasti, lukuun ottamatta suolta, joka tuntui olevan mutkalla ihan huolella. Illalla taivaalta tuli vettä, PALJON. Tilattiin sit ruokaa yhestä intialaisesta tuosta vähän matkan päästä. Ruokien tulo kesti vittu kaks tuntia ja ruuat oli ihan päin vittuu. Juuston tilalla oli perunaa ja osassa kanaa. Joku kymmenen ruokaa eikä missään nimiä. Erota siinä sitten mikä curry, kenen curry. Ärsytti isosti, ku vielä ihan huutava nälkä eli olin jo valmiiks äreenä.
Ajokoira rannalla

Loman alun kunniaks rikoin surffilauan. FAAAAAKKKKKK!! Katki, poikki!! Onneks ite selvisin yhellä mustelmalla. Illalla lähetään viemään ”muutaman viikon turisti” Kutalle, ku ei oo sinne nyt keretty (pl. hiljasen päivän valmistelu)(ei kyllä lasketa, ku baarit meni liian aikasi kiinni). Ja samalla toivotetaan muutamalle tytölle hyvää koti- ja junamatkaa. Huomenna reppujen pakkaus (kyllä vaan, myö lähetään pikkurepuilla kaheks viikoks) ja hyvinkin upean viisun siivittämänä kohti tuntematonta ja sen läpi.

Kuvia surffilaudan kappaleista tulossa myöhemmin, ku ei jaksa nyt kuvata ja siirtää koneelle. Hyvää lomaa kaikille, olkaa kiltisti!!

PS. Hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille ja muillekin,

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Run to the hil...India!!!

Taas on kulunut hetkinen viime kirjoituksesta..

Koulussa on käyty vaihtelevalla menestyksellä, eikä "natsin" kuumotuksilta ole säästytty. Juhlia on ollut aivan riittävästi tässä parin viikon sektorilla: tupaantuliaisjuhla, Pantai Olympics, Maijun vanhenemisjuhla, perjantai , Iron Maidenin keikka ja päälle Gilin reissu.

Tupareista ei ole paljoa kerrottavaa, sillä muistikuvagalleria illan osalta on joutunut jonkun vandaalin, luultavasti graffitin töhertäjän kohteeksi, ja on tämän vuoksi hyvin vaikeaselkoinen. Muutama kuva tosin löyty Juhan kamerasta.



Koska perjantai ja tuparit weren't enough, päätettiin lähtee katsastamaan Iron Maiden ennen ku vanhat miehet poistuu eläkkeelle tai rockin taivaaseen. Keikalle ei enää sunnuntaina lippuja saanut ostettua, joten luotimme että lippuja olisi vielä jäljellä olelta myytäväksi, kuten Suomessa useimmiten. Otettiin Astan ja charmantin miehen kanssa taxi keikka paikalle, joka sijaitsi jossain suuntaa Jimbarania. Vajaa tunti, käännös vasempaan ja mies työnti kolme lippua taximme ikkunasta sisään. Liput lavan edustalle kustansivat 550 000rp pienen tinkan jälkeen, vaikka lippuja oli myyty satasta  (tuhatta siis) kalliimmalla ennakkoon. Hetki taxista nousemisen jälkeen maha ei suostunut yhteistyöhön ja rauhoittui riehumasta vasta kolmen Imodiumin ja muutaman tyhjennyksen jälkeen. Keikalla pystyikin jo nauttimaan taskulämmintä olutta. Enak sekali!!




Keikka ei ollut kummoinen, lieneekö johtunut ettei yhtyeen musiikkiin ei ole vihkiytynyt suuremmalla rakkaudella. Puitteet olivat kuitenkin upeat ja yleisöä sopivasti ellei jopa liian vähän.

Wc-tilat olivat riittävät


Maanantai oli vapaapäivä.

Olymppialaist, olumppialaiset, ölymppiälaiset..jännän äärellä ollaan. Keskiviikko oli vapaata, sillä aamulla olin luvannut leipoa sämpylöitä. Muutama vinkki samaa harkitseville: baking powder ei nostata sämpylöitä
kannattaa tarkistaa että uunissa onnistuu laittaa sekä ylä- että alalämpö yhtäaikaa päälle - tällä välttää uunin sytyttelyn sytkärillä uunin ollessa kuuma
jauhopussissa on turhan vähän, joutuu puurohiutalepussille.

Gilille lähettiin sit tuoreena, ku ei lähetty ees baariin. Se oli uneton yö, joka hieman auttoi taxi- ja laivamatkan viettämistä. Gilistä paljon hyvää kuulleena olen ehkä hieman pettynyt. Saari on varmasti ollut 10 vuotta sitten paljon viehättävämpi, sillä turismi on hieman tehnyt hallaa paikalle. Menkää ennemmin Nusa Lembonganille, jos haluatte olla rauhassa kuulematta Transport!Transport!

Tällä viikolla oon ollu ahkera ja saanut koulussa kirjotettua tätä blogia, ku huomasin et voin tätä puhelimellakin kirjottaa.

Viikonloppuna ois hiljanen päivä, eli perjantaina on karmeet juhlat ja la ei pidetä sähköjä päällä, eikä liikuta edes ulkona. Pitää varmaan lähtee karkuun, ehkä mopolla Lombokille. Ja lentoliput lomalle joka alkaa ens viikolla pitäs varata loppureitin osalta. Tod.näk. Bali-Singapore-Kuala lumpur-Chennai-hetki Intiassa-joku transport Sri Lankaan-Kuala lumpurin kautta kotiin. 2 1/2 viikkoa ois tarkotus olla. Toivottavasti natsaa..