maanantai 21. maaliskuuta 2011

Incredible India, really?

14.3. Käytiin kattomassa Petronas- tornit ja sit leffassa Mars Need Moms kolmiulotteisena. Käytiin ajoissa nukkuu kaikki neljä kivasti pienen koiran koppiin, koska yöllä olisi lähtö lentokentälle.


15.3. Kentällä käytiin haukkaamassa vielä hieman aamupalaa ja kohti Intiaa, mikä ei ollutkaan aivan helpoin rasti. Check-in:stä ei meinattu päästä, ku pitää kuulemma olla viisumi. HÖPÖHÖPÖ!! Ei tarvinnu, niinku pienen selvittelyn jälkeen tiskin toiseltakin puolelta todettiin. Koneessa lisää unta palloon. Intiassa ei sit taas meinattu päästä maahan, ku oli unohtunu vaihtaa Intian rahoja visa on arrivalia varten. Meinas hieman jopa kuumottaa, ku ei siellä ollukkaa ATM:ää. Kävin sitten parin rajamiehen kanssa hyvinkin virallisesti HISSISSÄ vaihtamassa Malesian ringgitit ja Singaporen dolsut Intian rahoiks. Kurssi ei ollu ihan parhaimmasta päästä. Piti vielä maksaa vähän lisää sen jälkee, ku ei kuulemma ollu tarpeeks. Yritin tinkii, ei auttanu. Visat tuli maksaa muutaman kympin enempi, ku normisti, mut päästiin kuitenki reilun tunnin operaation jälkeen kuiteski maahan.

Sitten ihan hukassa ettimään metroa alias MRT:tä. Ei löytyny. Juna kuiteski löyty millä päästiin keskustaan. Juna oli vähän ku ois vankityrmässä ollu ja ovet selällään jne. Pyörittiin ihan hukassa keskustassa, ku ei uskaltanu kattoo puhelimesta karttaa et misson hotla ja karttoja ei ollu missään myynnissä. Kun viimein uskaltauduin karttaa katsomaan otimme junalla hieman takaisin päin ja suunnistelimme majapaikkaan. Sinnekkään ei päästy ensin sisälle, ku piti olla tulostettu voucher ja kopiot passeista sekä kalliista viisumeista. Sisäänkirjauksen yhteydessä jouduimme vielä maksamaan lisää, koska niitten tilille oli kuulemma tullut liian vähän rahaa, vaikka varaus oli tehty hotels.comin kautta. Pyysin vittuillakseni kuitin, jonka aion lähettää hotels.comille ja vaatia rahoja takaisin (44rp=alle 1€). Hotellihuoneessa maattiin taju pihalla pari tuntia rankasta rupeamasta johtuen. Illasta käytiin taivastelemassa Chennain lähiötä ja syömässä jotkut paikalliset riisimätöt. Kuvia ei valitettavasti Chennaista oo, koska ei yksinkertasesti kehtaa tai uskalla kuvata siellä. Voi käyvä ite kattomassa, nii tietää mitä tarkotan.

16.3. Aamulla herättiin, kun respasta soitetaan et monelta meijjän check-out on. SIIS MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?? Ei kai asiakas sitä päätä, eikä siitä ainakaan tarvii yheksältä aamulla soittaa huoneeseen. Hotel Chinnass – suosittelen. Huone oli kyllä ihan ok.

Lähettiin ettii kyytiä Mamallapuramiin tai Mahabalipuramiin. Sama paikka, 2 nimee, outoo. Chennainkin vanha nimi on Madras ja kadun nimeä on siellä vaihdeltu ja taloissa näkyy niiden uudet sekä vanhat numerot. Helpottaa suunnistamista huomattavasti. Central stationilta joku mies neuvo meijjät Parry’siin ja jossa meitä opasti paikallinen Jazin, joka lähti myös sit samalla bussilla Kovalamiin, ku suoria busseja ei kuulemma mene. Kovalamissa ooteltiin hetkinen ennen survoutumista Mamallapuramin bussiin. Se oli täysin bussi missä oon ikinä ollu. Tunnelma oli ihan huikee nuorten paikallisten rummuttaessa ja laulaessa kovaan ääneen täpötäydessä bussissa. Yhteensä bussimatkat Chennai-Kovalam-Mamallapuram teki 52 rupiaa, joka on myös alle euron. Kuka sano et matkustaminen on kallista??

Asta tykkää kohteesta Limppari

Käytiin tyyliin ekassa paikassa syömässä briyanit ja annettiin paikallisten ottaa muutama kuva, ku oltiin kai kohtuu valkosia. Otettiin sit pariks yöks eka guesthouse mikä löyty, Arun guesthouse tai joku.

17.3. Chillausta rankalla kädellä johtuen meneillään olevasta lomasta. En tiedä johtuuko Intiasta vai mistä, mutta oon miettiny tulevaa kesää. Näillä näkymin ois tulossa pitkästä aikaa kesä ilman pesistä, mikä on todella sääli, sillä niin hauskoja hetkiä viime vuosina Lohipoikien kanssa on tullut koettua (unohtamatta Topoa ja Kipaa). Tapa, jolla joukkueen kuoppauksesta informoitiin, tai siis ei informoitu, kävi ärsyttämään. Tämä yhdistettynä pakonomaiseen sudokun täyttöön ja Angry birdin hakkaukseen onkin aiheuttanut ylähuuleeni herpeksen.

Kastelin housuniki jossain vaiheessa

Kunhan kotiudun takaisin Balille lupaan itselleni, että etsin kesäajalle vähän töitä tai sitten keksin jotain kesäopintoja. Jyppilästä tarviis myös ettii joku kämppä ainaki kesäajaks, et jos jollakin on tiedossa joku kaksio, nii saa ottaa yhteyttä. Myös lukkarin tarpeessa olevat seurat voi ottaa yhteyttä.

18.3. Aamulla täällä herää siihen ku on helvetin kuuma, ku sähköt on poikki jonkun aikaa. Luoja tietää miks. Käytiin tuossa vieressä temppelissä ihmettelemässä maailman yhtä suojelukohdetta. Eipä ollu neljän euroopan rahan arvonen. Mentii rannalle polttamaan nahkaa. Joku mies, olevinaan puoliks ranskalainen tuli jauhamaan. Ei jaksanu kiinnostaa yhtään. Siinä se Astan kanssa jauho, ku mie täyttelin sudokuita. Sitten se vielä innostu laulamaan, ku oli sen synttäripäivä olevinaan. Sitten sille piti tarjota synttärikalja, ku ei kuulemma ollu rahaa. Ihme ranskalainen. Ainii…pummashan se miulta puol toppaa varmaan röökiäki. Saatanan ranskalaiset.

sponsorivene

Oon kuunnellu pari päivää Ipodilla musiikkia. Ei vois uskoo miten mukavaa musiikin kuuntelu voi olla. Omituista. Johtuneekohan tästä kohtuu kehnon kuuloisesta intialaisesta ”musiikistä”. Tuli ehkä samalla vähän ikävä kaikkia ihmisiä Suomessa. Ootte tärkeitä, nähdään parin kuukauden päästä.

19.3. Busseilla takas Chennaihin ja otettiin yö Egmoren kaupunginosasta. Hälinää ihan tarpeeks, joo. Käytiin syömässä juna- aseman viereisessä raflassa, Ajappan tai sinnepäin. Paras intialainen ruoka koskaan, kiitos. Hotellilla GossipGirl- maraton ja unille. On huikee sarja, suosittelen.

Asta päätti värjätä lainahousut mustekynällä

20.3. Ylös, ulos ja kohti eilistä ruokapaikkaa. Jos Intiassa ei ollu muuta hyvää, nii tää rafla. Mentiin lentokentälle ihan hullun aikasin, ku ahisti. Hengattiin useita tunteja katsoen krikettiä. Kuka sitä ihan vapaaehtosesti haluu kattoo?? Lentokenttäki oli paskin ”evö”.

21.3. Klo: 00.30. Erittäin onnellisena lentokoneella kohti Sri Lankaa. Kiitosta vaan Intia, ei muistella pahalla. Toivottavasti aika kultaa muistot.

Yöllä otettii jonku taxikuskin ehdottava diili kiinni, jossa se lupas hoitaa meille kämpän Negombosta. Onneks otettiin, koska se sai soitella oikeesti moneen paikkaan, ku kaikki täysiä. Kolmelta unille ja ysin jälkee ylös ja nenä kohti etelän kohdetta nimeltä Hikkaduwa. Päivä siinä meni, mutta kyllä kannatti. Sillä nyt neljäks yöks on kämppä täältä maksettu ja aallot isompia, ku pitkät miehet, nii ei muuta ku SUIT UP!!!

1 kommentti:

  1. suosittelen lämpimästi virtuaali amk:n miehen terveys kurssia.

    -stubu

    VastaaPoista