torstai 6. tammikuuta 2011

Joulu oli ja meni..

Muutama päivä vietettiin Thakhekin pienessä kylässä ja tod.näk. sen hienoimmassa hotellissa, jonka hinta misriidattiin aika rajusti. Hintaa oli 29 eli oletettavasti 29 000 kippiä kuten rahan arvo usein ilmaistiin. Hintaa ihmettelimme muutamaan otteeseen ja päädyimme ottamaan kyseisen huoneen, sillä ilta oli jo hämärtymässä. Kylä ei juurikaan nähtävää tarjonnut ja Asta viihtyikin lähinnä hotellihuoneessa johtuen hyvin toimivasta vatsastaan. Jouluaaton vietettyämme oli tarkoituksena siirtyä etelämmäksi kohti Savannakhetia. Aamulla allekirjoittaneen vatsa osoitti myös kohtuullisia elonmerkkejä ja kyselimme huonetta vielä yhdeksi yöksi. Vapaita huoneita ei kuitenkaan löytynyt ja päätimme Imodiumin voimalla siirtyä kohti etelää. Laskun laskeutuessa säihkyvän sinisten silmieni eteen ja ihmetyksen vallatessa mielen summaksi paljastui lopulta reilut 500 000 kippiä ja laskimme sen hotellivirkailijan kanssa olevan yhtä kuin 58$ eli 29$ yöltä. Nice, very nice!!

Savannakhetissä kuluivat joulu- ja tapanin päivä kierrellen pitkin kaupunkia, testaillen paikallisia ruokia ja juomia. Ohjelmaan kuului myös Astan odottama dinosaurusmuseossa vierailu. Astuessamme sisään meille myytiin muutaman tuhannen maksavat tiketit. Museo oli kooltaan yhden huoneen kokoinen, mutta ystävällinen tutkija näytti meille myös toista huonetta, jossa oli vielä tutkimattommia löydöksiä dinosaurusten jäännöksistä. Osa museonkin puolella olevista löydöksistä muistutti aivan tavallisen näköisiä kiviä, osan taas ollessa jo aivan luiden näköisiä.

27.12. From Savannakhet, Laos to Mukdahan, Thailand. Laosin paikallista valuuttaa kippejä ei ole mahdollista vaihtaa kuin Laosin puolella eikä kaikkia saatu tuhlattua johtuen osin hintatasosta ja osin minun saituudestani , oli bussilippujen hankinnan jälkeen suunnattava vielä kohti rahanvahtopistettä, jollaisia muutaman tuk-tuk-matkalla asemalle bongasimme. Ensimmäinen näistä pisteistä, KANSAINVÄLINEN WESTERN UNION, tarjosi niinkin hyvää asiakaspalvelua ettei rahoja suostuttu jostain syystä vaihtamaan. Eikun seuraavaan pisteeseen missä rahat vaihdettiin hymyssä suin paikallisen BCEL-pankin toimesta.

Muutamien rajamuodollisuuksien jälkeen olivat passimme saaneet 15-päivän leimat, jotka oikeuttaisivat olemaan Thaimaassa 10.1. asti, jolloin lentomme Phuketista kohti Balia on määrä lähteä. Mukdahanin puolella ei näkynyt ensin yhtään tuk-tukia saati taksia, joten otimme rinkat kantoon ja suuntasimme etsimään kyytiä kohti bussiasemaa, josta jatkaisimme kohti Bangkokia. Hetken talsittuamme löysimme tuk-tuk-armeijan ja muutaman kuskin levyttämästä. Hintaa tovin jos toisenkin tingittyämme paikalle hurautti kaksi työvuoronsa juuri lopettanutta rajanaista, jotka tarjosivat meille kyydin ilman tinkimistä, ilmaiseksi. Päätimme ottaa vasta viimeisen bussin, että matkan ollessa n.10h säästäisimme kuluissa hotelliyön verran. Aikaa vietimme mm. Internet-kahvilassa, Shellillä, ravintolassa nauttien riisikeitosta kera koiran karvoja nostattavan uikutuksen sekä tottakai erinäisissä toileteissa. Onneksi olimme bussiasemalla jo hyvissä ajoin päivystämässä, koska bussimme lähti 45 minuuttia ilmoitettua aikaisemmin. Matkalla katsoimme thaimaalaisen elokuvan ja Lariam-unia.

28.12. Ennen auringon nousua saavuimme Bangkokin pohjoiseen bussiterminaaliin, jossa hengähdimme ja haukkasimme jotain tuntematonta kastiketta riisillä. Vartin verran etsittiin taksia joka meidät suostui heittämään keskustaan mittarilla ja kirjauduimme sisään Bed&Breakfast Inniin, joka sijaitsee Soi kasemsan 1:llä aivan suurien tavaratalojen lähistöllä. Kyseinen katu kannattaa todellakin tarkastaa, jos kyseiselle suunnalle ajattelee majoittua, sillä edullisia majapaikkoja löytyy monia.

Ensimmäisenä kävimme monistamassa passikuvia ihan jokaisen tutun rahapussiin. Tuli pikku informaatiokatkos. Seuraavaksi kohti Indonesian suurlähetystöä, jossa selvisi että koulutodistukset tullisi olla paperisessa muodossa ja rahojen amerikkalaisessa muodossa. Tietenkin konttori meni kiinni pariksi tunniksi klo. 12.00. eli aikaa olisi n.20min ehtiä takaisin lähetystöön kera paperien ja rahojen. Vartija laittoi juuri edestämme portin kiinni, mutta suostui sen onneksi aukaisemaan, sillä muuten olisimme passimme saaneet vasta ensi vuonna.

Little shopping ja illalla leffaan. Tron Legaxy in 3D @ Siam Paragon. Suosittelen lämpimästi. Vetää jotenkuten vertoja Bio Olaville.

29.12. The Body Show. Skytrain passit kouraan ja kohti Sukhumvit soi 24:ta. Hetken sahattuamme oikea ovi löytyi ja pääsimme tutkiskelemaan ihmistä ilman ihoa.

Tarkoituksena oli vielä keretä eläintarhaan ennen vastaantuliaisseremonioita. Idea jäi toteuttamatta ajan puutteen. Illalla meinasi vielä tulla kiire kentälle ja kentälläkin iski hätä ja meinasimme että olimme missanneet Tonin ja Maijun näytöistä, joista näki saapuvat lentomatkailijat. Olin jo viestiä laittamassa kun pariskunta näkyi tulevan aivan toisella puolella hela flygplatsen. Puolijuoksua sinne missä odotti kaksi väsynyttä matkaajaa ja pienehkö kärryllinen laukkua. Kaikki tarpeellinen pitäisi kuulemma olla mukana. Illalla vielä pyörähdys Kaaostiellä ja muutama Chang odotellessa Astan hiuksentekoa.

30.12. Shopping @ MBK ja taksilla läpi ruuhkan eteläiselle bussiasemalle, josta saimme vielä liput Ranongiin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen startti kohti etelää. Kymmenen tunnin matka menikin sopivasti yhdellä kusitauolla, vaikka saattoihan se matka tuntua muutamista jopa pitkältä.

Palaamme astialle sitten koskien astiaa Koh Phayam. Ja lisää kuvia jahka niitä tähän koneelle jaksan ladata.
Tack och hej!!

1 kommentti:

  1. Miun harjottelun ohjaaja sanoi, että Bodies näyttelyssä ei kannaa ottaa sydänyhteyttä niihin "näyttelyesineisiin" :D. Se oli New Yorkissa kokeillu ja ei kuulemma kokeile toiste.

    VastaaPoista